HALLITUKSEN RASISMIN AIKAMUOTO ON PREESENS
Hallituksen rasismitiedonannon ensisijainen tehtävä ei ole torjua rasismia vaan pitää pystyssä Petteri Orpon hallitus. Tiedonanto tarjoaa hallituksen heikoimmalle lenkille, ruotsalaiselle kansanpuolueelle, sellaisia retorisia ratkaisuja ja toimenpidelupauksia, joihin nojautumalla se voi jatkaa hallituksessa menettämättä kasvojaan lopullisesti.
Tiedonanto on pakon sanelema. Sitä ei olisi olemassa, elleivät perussuomalaisten ministerien rasistiset kytkennät ja ulostulot olisi johtaneet julkiseen paineeseen. Kyse ei siis ole ”rasismikohusta”, joka ”pyörii hallituksen ympärillä”, käyttääkseni median ilmaisuja. Kyse on ministereiden faktisesta toiminnasta ja suhteesta rasismiin.
Tiedonantoprosessilla hallitus osti ja ostaa aikaa. Tiedonannon valmistumisen aikana julkinen keskustelu rasismista jatkui, mutta julkisuuden vääjäämättömän logiikan mukaisesti menetti voimaansa. Samalla perussuomalaiset aloittivat entistä vahvemman offensiivin uutismediaa kohtaan. Koska hallituksen abstraktit toimet toteutetaan – jos toteutetaan – vasta tulevaisuudessa, niiden sisällöstä voidaan vääntää loputtomasti.
Tiedonannollaan hallitus tekee rasismista ongelman, joka ei kosketa sitä itseään. Kuitenkin juuri hallituksen sisäiset kytkennät rasismiin saivat aikaiseksi koko kriisin. Tiedonantoon on kirjattu yksi toimenpide, jota voidaan kuitenkin soveltaa hallituksen arviointiin välittömästi: ”Hallitus torjuu tehokkaasti toimintatapoja, joilla kiihotetaan syrjintään, vainoon, vihaan tai väkivaltaan yksilöä tai ryhmää vastaan etnisen alkuperän, kansallisuuden, uskonnon, tai muun vastaavan tunnusmerkin perusteella.”
Kohta tarjoaa uutismedialle kiintopisteen punnita hallituspuolueiden edustajien ulostuloja etenkin sosiaalisessa mediassa.
Julkisuudessa muistetaan usein mainita, että niin hallituksen rasismikriisin kuin tiedonannon taustalla vaikuttavat perussuomalaisten ”vanhat kirjoitukset”. Kyse ei kuitenkaan ole hapertuneista muinaisteksteistä vaan siitä, miten puolueen johto suhtautuu tässä ja nyt niiden sisältämään ajatteluun. Esimerkiksi puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jani Mäkelän tuoretta kommentointia seuraamalla voi helposti huomata, ettei ihmisarvoa kyseenalaistaville ulostuloille tehdä mitään. Hallituksen sisäisen rasismin aikamuoto ei siis ole imperfekti vaan preesens.
Usein tekstien varsinainen merkitys ei palaudu siihen, mitä niissä sanotaan. Merkitys nousee niiden poliittisesta ja sosiaalisesta funktiosta. Tästä näkökulmasta tiedonantoon rakentuu ironia, jonka syvyydelle on vaikea löytää vertailukohtaa: Rasisminvastaisen tiedonannon avulla pääministeri Petteri Orpo pitää hallituksensa riveissä puolueen, jolla ei ole aikomustakaan lopettaa flirttailuaan rasismin kanssa.
Vinjetin taustakuva valtioneuvoston viestintä. Toonaus ja rajaus: JS: