HALLITUS SELVISI, ONGELMAT JÄIVÄT
Luottamuslauseäänestykseen ainakin toistaiseksi päättynyt keskustelu perussuomalaisten ministerien rasismista on vain yksi ilmentymä laajemmasta poliittisesta asetelmasta. Kesän keskustelussa on pohjimmiltaan ollut kyse suomalaisen yhteiskunnan suunnasta, arvoista ja ihmiskuvasta.
Debatti tarjoaakin suurennuslasin tarkastella muutamia poliittisia tendenssejä, jotka hallituksen saaman luottamuksen turvin ovat tulleet jäädäkseen ja todennäköisesti vain voimistuvat.
*
Niistä ensimmäinen on halu tehdä uutismediasta poliittisen kamppailun osapuoli. Helsingin Sanomien uusi vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi kirjoittaa Suomen Lehdistössä: ”Ajassa uutta on, että hyvin vaikutusvaltaiset ihmiset, ennen kaikkea perussuomalaiset, pyrkivät metodisesti luomaan koko mediasta epäluotettavaa kuvaa. … (E)päluulon kylväminen tuskin loppuu pian.”
Uutismedian luotettavuuden murentaminen ei ole uusi ilmiö. Sen voimistaminen tarjoaa kuitenkin yhä enemmän liikkumatilaa disinformaatiolle ja salaliittoteorioille. Se heikentää mahdollisuuksia saada luotettavaa tietoa yhteiskunnasta ja vahvistaa samalla poliittista irrationalismia.
Tähän liittyy toinen tendenssi, eli ylimmän poliittisen johdon disinformaation tuottaminen ja levittäminen. Näkyvin – ja vain näkyvin – esimerkki tästä on nykyisen eduskunnan puhemiehen toiminta sosiaalisessa mediassa. Puhemies hyökkäsi rasisminvastaiseen mielenosoitukseen osallistuneiden kimppuun ja leimasi heidät joko kommunisteiksi tai poliittisen väkivallan kannattajiksi. Hän siis muokkaa eduskunnan puhemiehen roolia arvovaltaisesta puheenvuorojen jakajasta omien poliittisten päämääriensä demagogiksi.
Kolmas tendenssi on kulttuuri-instituutioiden autonomian kyseenalaistaminen. Espoon teatterin (nykyisin nimeltään &) osallistuminen rasisminvastaiseen mielenosoitukseen nostatti eduskuntaa myöden vaatimuksia sen julkisen rahoituksen lopettamisesta. Asiasta haastatellut teatterinjohtajat muotoilivat sanansa diplomaattisesti, mutta ilmassa oli myös käsin kosketeltava pelko taide-elämän poliittisen ohjauksen lisääntymisestä. Tämä on ymmärrettävää, koska kulttuurin luksuksesta puhuneet istuvat nyt maan hallituksessa.
*
Tendenssit voivat vaikuttaa koko politiikan kuvassa pieniltä. Ne ovat kuitenkin todellisia ja edetessään vievät kohti autoritaarista, pelon ja vihan hallitsemaa yhteiskuntaa. Samalla ne ovat tämän kehityksen indikaattoreita.
Vaikka syksyn julkinen keskustelu tullee keskittymään hallitusohjelmaan, etenkin leikkauksiin ja työmarkkinoihin, yhteiskunnan poliittinen todellisuus ei pelkisty siihen. Joskus olennaiset kehityskulut voivat sijoittua järjestelmäpolitiikan laitamille tai sen ulkopuolelle.
Jos uutismedia jättää mainitut tendenssit tutkansa katveeseen, se voi toistaa saman virheen kuin keväällä. Silloin politiikan journalismi hukkasi rakkaimpansa eli politiikan itsensä. Se ei paneutunut vaalien ja hallitusneuvottelujen kaikkein poliittisimpaan asiaan, joka ei ollutkaan – yllätys, yllätys – talous vaan se, miten yhteiskunnassamme saa toista ihmistä kohdella.
Vinjetin taustakuva Ⓒ Janne Seppänen, Polemis Oy.
Edit. 10.9.2023, 12:54. Lisätty lause: Samalla ne ovat tämän kehityksen indikaattoreita.