Jeesus-argumentti haastaa journalismin

”Raamatun ydinhenkilö Jeesus on myös Lähi-idän sodan lopullinen ratkaisu.” Näin kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) tiivistää näkemyksensä Gazan tilanteesta Uusi Juttu -mediassa.

Argumentti on yksi esimerkki siitä, miten poliittista kantaa voi perustella uskonnolliseen mytologiaan vedoten. Räsänen ja hänen puolueensa siunaavat hiljaa tai avoimesti Israelin valtion toiminnan sen suorittaessa kansanmurhaa Gazassa.

Räsäsen näkemys asettuu osaksi kristillisdemokraattisessa puolueessa vaikuttavaa kristillisen sionismin perinnettä, jossa Israelin valtio on osa Jumalan suunnitelmaa. Niinpä Israelin toimien kyseenalaistaminen tarkoittaa monelle myös Jumalan suunnitelman kyseenlaistamista.

Gazan kauheuksillakin on siis jokin jumalallinen tarkoitus, jonka hahmottamiseen eivät ihmispolon kyvyt riitä. Jotkut ajattelevat, että elämme lopun aikoja. Jeesuksen toinen tuleminen ja sen myötä myös tuo mainittu sodan ”lopullinen ratkaisu” on jo ovella.

Miten journalismi käsittelee näitä Jeesus-argumentteja? Miten sen pitäisi käsitellä?

*

Kyseisen argumentin käyttäjä tarkastelee Gazan todellisuutta uskonnollisen mytologian kautta, esimerkiksi juuri kristillisen sionismin tapaan. Mytologia on hänelle tie, totuus ja elämä. Se tarjoaa viimekätisen selityksen tapahtuneelle ja ohjaa myös Gazaan liittyvän tiedon tulkintoja.

Journalismin käsitys tiedosta sitoutuu puolestaan todellisuuden ja siitä tehtyjen journalististen esitysten vastaavuuteen. Esimerkiksi uutisten pitää kuvata Gazan tapahtumia mahdollisimman tarkasti ja monipuolisesti. Käsitys on hyvin ei-uskonnollinen, sekulaari.

Journalismi on ratkaissut kahden eri tietokäsityksen ongelman rakentamalla niiden väliin palomuurin. Uutismediat kyllä raportoivat uskonnollisista ilmiöistä ja antavat tilaa Jeesus-argumentille, mutta sen todenmukaisuuteen ei oteta kantaa. Monet journalistit pyrkivät myös kunnioittamaan ihmisten uskonnollista vakaumusta ja jättävät sen rauhaan.

Palomuuri hankaloittaa kuitenkin journalismin tehtävää vallan vahtikoirana. Jos Jeesus-argumenttia käytetään poliittisen kannan tai toiminnan perusteluna, vallan vahtikoiran pitäisi arvioida myös sen paikkansa pitävyyttä ja käyttöä sekulaareista lähtökohdista. Niistä käsin katsottuna Jeesus-argumentti heijastaa irrationaalista, yliluonnollista ja jopa harhaista käsitystä todellisuudesta.

Jeesus-argumentin kriittistä purkamista puolustaa sekin, että uskonnollisen argumentaation leviäminen politiikan kentälle muodostaa uhan liberaalille demokratialle. Kristillisen äärioikeiston toiminta Yhdysvalloissa ja poliittisten ratkaisujen perustelu uskonnolla muodostavat aidosti pelottavan esimerkin. Jos joku epäilee tätä, kannattaa lukea vaikkapa Atte Korholan viime vuonna ilmestynyt teos Kristillinen äärioikeisto ja Trump.

Räsäselle ja kumppaneille voi siis aivan hyvin esittää vaikkapa seuraavia kysymyksiä: Miksi turvaudutte yliluonnollisiin selityksiin ottaessanne kantaa Gazan tilanteeseen? Miksi johdatte ihmisiä harhaan levittämällä irrationaalista tulkintaa Israelin toiminnasta? Miksi katsotte, että juuri teillä on oikeus perustella näkemyksiänne jumalallisella auktoriteetilla?

Jos näiden kysymysten esittäminen loukkaa jonkun uskonnollisia tunteita, niin asialle ei voi mitään. Journalismin ei ole syytä kunnioittaa tai varjella kritiikiltä mitään ideologiaa – taivaallista tai maallista – joka edesauttaa etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan toteuttamista.

TILAA BLOGI (ILMAINEN)

Vinjetin taustakuva: Gazan rauniot, tekijä: WAFA (Q2915969) in contract with a local company (APAimages). Lisenssi: Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported. Maalaus Kristuksesta erämaassa, tekijä Ivan Kramskoi (1837–1887). Kuvankäsittely JS.

Edit. 6.6.2025, 21:32. Viimeisen virkkeen sana "uskonnollista" korvattu sanalla "taivaallista".