Search

LASITALOSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA

Updated: Aug 26


Helsingin Sanomien ajoiltani muistan hyvin toimituksen hieman omahyväisen ja ulkopuoliselle kritiikille herkkähipiäisen ilmapiirin. Kaikki tiesivät olevansa töissä maan vaikutusvaltaisimmassa mediassa. Se näkyi ja tuntui.


Silloin toimitus majaili vielä Ludviginkadulla. Lasitalossa tilanne on ehkä toinen, en tiedä. Tekijät ovat vaihtuneet, mediamaisema monipuolistunut ja lehden asema hieman arkipäiväistynyt.


Yksi asia vaikuttaa kuitenkin olevan ennallaan. Helsingin Sanomien on vaikea myöntää yleisölleen, että uutisprosessi olisi mennyt edes hitusen pieleen. Detaljeja tietenkin korjaillaan, mutta uutiskriteerit ja juttujen kehystykset toimivat, lähdekritiikki on kunnossa ja painotukset kohdallaan.


Aina.


Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että lehden suoritus pääministerin tanssivideon käsittelyssä oli vähemmän onnistunut. Lehti oli vahvasti mukana tuottamassa Marin-journalismin ”onnetonta sotkua”, käyttääkseni lehden entisen toimittajan Anu Silfverbergin ilmaisua. Nykyisin LongPlayn toimituspäällikkönä työskentelevän Silfverbergin kirjoitus on luettavissa täältä.


*


Marin-uutisoinnin kohtaama laaja kritiikki oli (ja on) yhteiskunnallinen tosiasia ja kiinnostava ilmiö sellaisenaan. Se olisi tarjonnut lehdelle tilaisuuden pohtia kunnolla nykyjournalismin haasteita. Niitä ovat esimerkiksi Twitterin ylikierroksille vetämä uutistyö, faktojen tarkistamisen haasteet, journalismin vastuu kohujen synnyttämisestä ja valmius käsitellä sosiaalisen median trollitilien uutissyötteitä.


Kaikki nämä ongelmat tulevat esiin myös Marin-uutisoinnista käydyssä keskustelussa, jossa Helsingin Sanomatkin mainitaan moneen otteeseen. Silfverbergin ohella siihen ovat osallistuneet esimerkiksi Suomen Kuvalehden Tuomo Lappalainen ja viestinnän professori Esa Väliverronen.


Ongelmien perkaamisen sijaan Helsingin Sanomat kuittasi koko keskustelun jutulla, jossa joukko isojen medioiden päätoimittajia todistaa todistamasta päästyään, kuinka hyvin journalismi on tälläkin kertaa onnistunut.


Jutun lopussa annetaan tilaa ulkopuoliselle asiantuntijalle, Harri Saukkomaalle. Saukkomaa on entinen journalisti ja nykyinen viestintäkonsultti, jolle toimivat media- ja poliitikkosuhteet ovat elinehto. Varovaisin sanoin hän kertoo muun muassa, kuinka ”mediat tuntuvat (…) suhtautuvan keskimäärin melko defensiivisesti omiin virheisiinsä.”


Toteamus ei jutun kärkeä heilauta.


*


Marin-uutisointi on tuonut Julkisen sanan neuvoston pöydälle kymmenen kantelua. Ne koskevat muun muassa yksityisyyden suojaa ja tekijänoikeuksien loukkauksia. On kiinnostavaa nähdä, miten Helsingin Sanomat jatkossa setvii tätä onnetonta sotkua.



Kuva: Aulo Aasmaa, Creative Commons Attribution 3.0 Unported.




1,481 views0 comments

Recent Posts

See All