Suomeen on julistettu yhteiskunnallinen kriisi alhaisen syntyvyyden vuoksi. Asiantuntijat ehdottavat ratkaisuksi kaikkea mahdollista koulujen hedelmällisyysopetuksesta perhearvojen korostamiseen. En ole kuitenkaan huomannut kenenkään tarjoavan lääkkeeksi nuorten tulevaisuudenuskon vahvistamista maailmassa, joka nykymenon jatkuessa kulkee kohti ilmastokatastrofia.
Monet nuoret kysyvät hyvin aiheellisesti: miksi hankkia lapsia globaalin kriisin keskelle?
*
Syntyvyyden laskuun on tietenkin monia syitä, mutta viime vuosina ilmastokriisi on tullut mukaan selittävien tekijöiden joukkoon. Tai tarkemmin sanottuna: tutkijat ja tutkimuksiin osallistuneet ovat alkaneet tunnistaa sen vaikutuksen. Vaikka tutkimusta aiheesta on vähän, joitain havaintoja voi poimia vaikkapa Väestöliiton perhebarometrista:
Barometrissä pyydettiin 20–45-vuotiaita lapsettomia ja vähintään yhtä lasta haluavia nimeämään syitä lastensaannin lykkäämiselle. Ilmastonmuutos sijoittui neljänneksi kymmenen yleisimmän syyn listalla. Sen edelle menivät vain kumppanin puute, vaikeus luopua elämäntyylistä ja keskeneräiset opinnot. Vähemmän merkityksellisiä olivat muun muassa liian pieni asunto tai taloudellinen tilanne (s. 60).
Lapsettomuuden valinneista puolestaan ”40 prosenttia ilmoitti, että huoli lapsen tulevaisuudesta ilmastonmuutoksen takia vaikuttaa heidän päätökseensä ainakin jonkin verran. Myös huoli uuden vauvan aiheuttamasta hiilijalanjäljestä vaikutti monen päätöksen taustalla” (s. 61).
Vuonna 2021 julkaistun laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan ”kaksi viidestä suomalaisesta 16–25-vuotiaasta epäröi lapsen hankkimista ilmastonmuutoksen vuoksi” (s. 24).
Ilmastokriisin nousua syntyvyyskeskustelun agendalle ei tarvitse ihmetellä, jos vielä tarkastelee suomalaisten nuorten (16–29 v.) suurimpia epävarmuuden ja turvattomuuden tunteita aiheuttavia tekijöitä. Toukokuussa julkaistussa Nuorisobarometrissä ilmastonmuutos listattiin eniten ahdistusta aiheuttavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.
*
Mitä ilmeisimmin pelko hankkia vauvoja on yksi nuorten ja nuorten aikuisten ilmastoahdistuksen ilmenemismuoto. Tätä ahdistusta ei helpota sen enempää silmien sulkeminen kriisiltä kuin bensan hinnan alentaminen tai Elokapinan pilkkaaminen.
Nuorten ilmastoahdistukseen voi vaikuttaa, jos yhteiskunnan päättäjät suhtautuvat siihen vakavasti ja näkevät ahdistuksen myös ilmastopolitiikan voimavarana. Päättäjien olisi syytä tukea ja rohkaista nuorten ilmastokriisin ratkaisuun pyrkivää toimintaa ja aloitteita. Se tarkoittaa myös ilmastoaktivismin tukemista moralisoinnin ja mitätöinnin sijaan. ”Antidote to anxiety is action”, kuten amerikkalainen sanonta kuuluu.
Tällöin ilmastopolitiikka loisi edellytyksiä aidolle toivon ilmapiirille, joka on ilmastokriisin vakavuuden kieltävän toiveajattelun vastakohta. Toivon ilmapiiri tarkoittaa siirtymää avuttomuudesta toimintaan ja voimaantumiseen, kokemusta siitä, että voi vaikuttaa tulevaisuuteen.
Juuri tässä pisteessä perhe- ja nuorisopolitiikka kohtaavat ilmastopolitiikan.
Edit 15.8.2024, 11:30. Viimeiseen kappaleeseen lisätty maininta nuorisopolitiikasta.