Miksi Yle siistii poliittista todellisuutta?

Yleisradio teki sunnuntaina (8.3.) journalistisen ratkaisun, jonka voi hyvin tulkita poliittisen todellisuuden siistimiseksi ja jopa pääministerin suojelemiseksi.

Kertoessaan naistenpäivän marssista ja tilaisuudessa puhuneesta Petteri Orposta Yle jätti päälähetyksissään (18.00 ja 20.30) kokonaan mainitsematta pääministerin saamat massiiviset buuaukset. Muiden medioiden mukaan jopa pääministerin lehdistötilaisuuden paikkaa jouduttiin siirtämään uhkaavan tilanteen vuoksi.

Jos asiaa ajatellaan normaaleiden uutiskriteereiden valossa, pääministerin saama vihamielinen, uhkaavakin, vastaanotto 20000 ihmisen joukkotapahtumassa on kiistatta uutinen. Se kertoo jotain olennaista naisten oikeuksia ja asemaa puolustavien suhtautumisesta pääministeriin laajemminkin.

*

Buuausten taustalle voi tietenkin hahmottaa monia yksittäisiä syitä. Sellainen on esimerkiksi hallituksen määräaikaisia työsuhteita koskeva lakiesitys, joka huonontaa naisten asemaa työmarkkinoilla.

Monien muistiin oli piirtynyt myös tuore ministerinimitys. Vain muutama viikko sitten Orpo otti hallituksensa riveihin Wille Rydmanin, jonka rasitteena ovat edelleen usean naisen Helsingin Sanomille kertomat kokemukset ”ahdistavasta käyttäytymisestä”. Kesällä 2022 julkaistun artikkelin asiasisältöä ei ole osoitettu virheelliseksi. Rydman on kiistänyt toimineensa epäasiallisesti.

Kenties parhaimman selityksen Orpon saamalle vastaanotolle tarjoaa kuitenkin hänen nihilistinen politiikkansa, jossa julkiset arvopuheet eivät enää velvoita varsinaista poliittista päätöksentekoa. Jos vaakakupissa on hallituksen työn jatkuminen, ihmisarvoon, rasismin vastustamiseen ja mikseipä myös naisten koskemattomuuteen liittyvät sitoumukset saavat väistyä.

*

Nihilismi ei ole tässä haukkumasana vaan tutkimuksellinen käsite. Esimerkiksi tunnettu politologi, professori Wendy Brown, on kirjoittanut asiasta perinpohjaisesti teoksessaan In the ruins of neoliberalism – the rise of antidemokratic politics in the west (2019).

Hänen katsannossaan nihilismi ei tarkoita arvopuheen loppumista vaan arvojen hajoamista ja niiden sitovuuden murenemista. Arvojen ja toiminnan yhteys katkeaa ja

niistä tulee yhä enemmän merkkejä kyynisessä pelissä, joka palvelee vain yhtä asiaa: vallan tavoittelua ja säilyttämistä. Brown liittää ilmiön erityisesti uusliberalistisen ja antidemokraattisen politiikan nousuun lännessä.

Brownilaisesta näkökulmasta Orpon saama vihamielinen vastaanotto on merkki sitä, että jaettu demokraattinen arvokieli ei enää kanna. Hallituksen leikkaus- ja työmarkkinapolitiikka on monille jo itsessään osoitus siitä, että pääministerin suosima puhe yhteisestä asiasta – olipa “asia” sitten mikä tahansa – kuulostaa falskilta.

Buuaukset kertovat siis väsymyksestä nihilistiseen politiikkaan. Samalla ne ovat signaali: pääministeri on ylevillä puheillaan mutta nihilistisellä politiikallaan ihan omakätisesti romahduttanut uskottavuutensa monien ihmisten silmissä.

Jäljelle jää siis kysymys: miksi Yle ei halunnut välittää suomalaisten olohuoneisiin ja päätelaitteisiin tätä poliittista todellisuutta?

TILAA BLOGI

Vinjetin taustakuva Ylen uutiset 20.30, 8.3.2026.