Nasujaisten ytimessä on sopimus. Lukiotulokkaat luopuvat vapaaehtoisesti osasta ihmisoikeuksiaan, joita ovat esimerkiksi fyysinen koskemattomuus ja oikeus olla tulematta julkisesti häpäistyksi. Olennainen kysymys kuuluu: toimiiko tämä sopimus? Toinen aivan yhtä tärkeä kysymys on se, millaisen yhteiskunnallisen ilmapiirin osaksi tämä siirtymärituaali nykyään asettuu.
*
Nasujaiset ovat erilaisia, mutta karkeimmin tulokkaita nöyryyttävien rituaalien vapaaehtoisuus on puhdas myytti. Se on sitä siitäkin huolimatta, vaikka osallistujat yhdestä suusta vakuuttaisivat, ettei kenenkään ollut pakko vääntäytyä seksiasentoihin tai suostua vaikkapa etikkahapon ruiskuttamiseen silmiin. Vetäytymisen mahdollisuuden tarjoaminen ei poista ongelmaa, koska sosiaalinen paine osallistumiseen ja nöyryytysten läpäisemineen voi olla uskomattoman kova.
Kun sopimus ei pidä, julkisen nöyryyttämisen aiheuttama kipu voi muodostua nuorelle sietämättömäksi, vaikka hän sen urheasti kiistäisikin. Kokemus voi pahentaa etenkin herkimpien ja itsetunnoltaan heiveröisimpien esiintymispelkoja ja muutenkin traumatisoida heitä. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, että simputtajien joukkoon mahtuu aina niitä, jotka saavat sadistista nautintoa toisen ihmisen alistamisesta. Tilanne ei ”lähde käsistä” elleivät jotkut simputtajista vie sitä siihen suuntaan.
Simputusrituaaleja on ollut kautta historian, kouluissa, armeijoissa ja urheilujoukkueissa. Niitä perustellaan usein ”ryhmäytymisen” vahvistamisella. Kansainväliset tutkimukset kuitenkin antavat viitteitä päinvastaisesta. Nöyryytys ei tule sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta vaan voi jopa vähentää sitä.
Nasujaiset eivät tapahdu eristetyssä sosiaalisessa tilassa. Viime vuosien aikana suomalainen yhteiskunta on muuttunut entistä immuunimmaksi ihmisten pahoinvoinnille, mukaan lukien perus- ja ihmisoikeudet. Empatiaa väheksytään ja ihmisoikeudet joustavat poliittisten tarkoitusperien mukaan. Ihmisarvoa polkevat nasujaiset soljahtavat vaivattomasti osaksi tätä yhteiskunnallista dynamiikkaa.
Koulut eivät ole vastuussa niiden ulkopuolisista tapahtumista. Siksi vastuu lankeaa vanhemmille ja nuorille itselleen. Absoluuttisesti väärä viesti tällöin on se, että vitsi, vitsi, älkää ottako nasujaisia liian tosissaan.
Kyse ei ole leikistä.