Persuromahdus

Perussuomalaisten puoluejohto selittää kannatuksen romahdusta pieleen menneellä viestinnällä ja syyttää samalla mediaa. Kysymyksessä on kuitenkin hyvin yksinkertainen asia: puolue on menettänyt uskottavuutensa äänestäjiensä silmissä. Monet ovat vain tarkkailleet puolueen harjoittamaa politiikkaa ja vetäneet siitä johtopäätöksensä.

Minkä tahansa puolueen uskottavuus riippuu ennen kaikkea sen kannattajien tunteista, niiden vaalimisesta ja taitavasta puhuttelusta. Juuri tällä rintamalla perussuomalaiset on ajanut metsään perusteellisesti. Puolue on murentanut keskeistä poliittista tunnepääomansa ja yrittää nyt paikata romahdusta turvautumalla vanhaan lääkkeeseensä eli rasismiin.

*

Muiden oikeistopopulististen puolueiden tavoin perussuomalaisten kannatus on nojannut vahvasti epäoikeudenmukaisuuden ja kaunan (ressentiment) tunteisiin. Ne ovat muodostaneet keskeisen osan puolueen tunnepääomasta.

Puolue on hyödyntänyt ja kartuttanut pääomaansa toistamalla eri muodoissa samaa tarinaa: tavalliset suomalaiset on työnnetty syrjään ja yhteiskunta huolehtii vain erilaisten eliittien tai erityisryhmien – kuten maahanmuuttajien – tarpeista. Kansalaisten epäoikeudenmukaisuuden tunteisiin on ollut helppo liittää rasistisia ulostuloja: maahanmuuttajia hyysätään sinun kustannuksellasi!

Valtaan päästyään puolue alkoi kuitenkin tehdä politiikkaa, joka lietsoo kansalaisten epäoikeudenmukaisuuden tunteita entisestään. Sakset heiluvat ja eliitille annetaan paljon. Heikoimmassa asemassa olevilta viedään vähästäkin.

Monelle puoluetta äänestäneelle on saattanut nousta mieleen ajatus: ehkäpä yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden varsinainen lähde ei olekaan maahanmuutto vaan itse asiassa oikeistolainen politiikka ja perussuomalainen puolue kirstunvartijoineen.

Kun puoluejohto analysoi viime viikolla tilannetta ja kertoi varovaisin sanankääntein äänestäjiensä olevan ”hämmentyneitä”, se oli oikeassa. Osuvampaa olisi kuitenkin sanoa, että äänestäjät kokevat tulleensa emotionaalisesti huijatuiksi. Monelle niin tärkeä ja äänestyskopille saakka ajanut epäoikeudenmukaisuuden tunne olikin vain poliittinen pelinappula, jolla äänet saatiin kerättyä talteen.

*

Nyt puoluejohtaja Riikka Purra pyrkii nostamaan kannatusta turvautumalla tuttuihin keinoihin eli rasismiin ja median syyttelyyn. Hän yrittää saada hajaantuneen laumansa ryhmittymään uudelleen puolueen lipun ympärille. Pyrkimys konkretisoituu esimerkiksi sosiaalisessa mediassa julkaistuihin pelotteluihin siitä, kuinka paljon jollakin hyvinvointialueella syntyy ”ulkomaalaista syntyperää” olevia lapsia.

Monet itsensä huijatuksi kokeneet aistivat kuitenkin, että eväät ovat nyt todella vähissä. Eikö mitään muuta ole tarjolla kuin moneen kertaan kierrätettyä muukalaisvihaa?

Kieltämättä rasistinen, suljettua Suomea tavoitteleva politiikka on auttanut puoluetta menestymään esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa. Juuri nyt tällainen politiikka kuitenkin häviää arkisille, toimeentuloon liittyville ja hyvin materiaalisille ongelmille. Ne ovat radikaalisti lisääntyneet puolueen hallituksessa harjoittaman politiikan johdosta.

Kun työehdot kurjistuvat, työttömyysturva heikkenee ja ammatillinen järjestäytyminen maksaa aiempaa enemmän, duunarin voi olla kohtuullisen vaikea kiinnostua siitä, minkä värisiä vauvoja Keravalla syntyy.

TILAA BLOGI (ILMAINEN)

Vinjetin taustakuva on kuvakaappaus Ylen uutisista 10.5.2025, 18:00. Kuvaa on käsitelty voimakkaasti (JS).

Edit. 12.5.2025, 16:55. Pieniä kielellisiä korjauksia.