Presidentti Aaltolan erehdys
Oli vain ajan kysymys, milloin ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtaja Mika Aaltola joutuisi tilille sanomisistaan. Tutkimuslaitoksen toimintaa ja sen yhteiskunnallista vaikuttavuutta valvova Upin neuvottelukunta on päättänyt ottaa käsiteltäväkseen Aaltolan twiitit Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä.
Monet katsovat Aaltolan astuneen ulos roolistaan tutkijana ja ryhtyneen julkisesti neuvomaan ulkopolitiikan johtoa. Oli miten oli, Aaltola on joka tapauksessa astunut häntä vallakkaampien varpaille. Voi hyvin olla, että ärtymys säteilee Mäntyniemestä saakka.
*
Aaltolan vahvuus ja heikkous ovat täsmälleen samassa pisteessä: julkisuudessa.
Aaltolan nopea nousu Venäjän hyökkäyksen ykköskommentaattoriksi kertoo paitsi analyysitaidoista myös kyvystä sanallistaa pelottavia asioita rauhallisesti ja ymmärrettävästi. Hän on myös auliisti kertonut elämästään – ollen sopivan fotogeeninen aikakauslehtien kansiin. Vahvan silauksen julkisuuskuvalle on tuonut tuore isyys. Se asettaa hänet automaattisesti jokaisen maailman tilanteesta huolestuneen pienen lapsen vanhemman rooliin. Tässä roolissaan Aaltola säteilee turvallisuutta, lämpöä ja toivoa.
Kansakunnan ja myös median toivevävy, sanoisin.
Samalla kun Aaltola vaikuttaa julkisuudessa, julkisuus vaikuttaa hänessä ja häneen. Ilmeisen otettuna hän antaa haastatteluja sinne sun tänne. Kaikki haluavat Mika Aaltolan, ja se tuntuu sopivan hänelle erinomaisen hyvin. En osaa edes kuvitella, millaisen vaikutuksen aiemmin tuntemattomaan tutkijaan tekee se, että hän huomaa yhtäkkiä olevansa mukana presidenttipörssissä. Mihin menet Suomi -kirjaansa hän suostuu (?) markkinoimaan valtiomiesmäisesti, jonka monet tulkitsevat tietoiseksi poliittisen uran valmisteluksi. Tämä kaikki alkaa toimia hänen neutraalia tutkijan rooliaan vastaan ja herättää ärtymystä.
En usko, että Aaltola rakentaa kovinkaan suunnitelmallisesti julkista kuvaansa. Hän on vain huomannut, että hänelle ja hänen ajatuksilleen on paljon kysyntää. Hän on suostunut menemään myllyyn mukaan täysin rinnoin. Aaltola on kuitenkin samalla tavalla inhimillinen kuin jokainen meistä. Suosion hellimä narsistinen mielihyvä ja Twitterin harkintakykyä syövä medialogiikka saavat hänet sanomaan asioita ja ottamaan roolia, joka osoittaa mopon vähän karanneen käsistä.
Blogivinjetin kuva: Mika Aaltola Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa 25.2.2022. Kuvakaappaus ja kuvankäsittely JS.