Kokoomus nojaa talouspoliittisen retoriikkansa vahvasti valtion velkaantumisen kritiikkiin. Puolue hallitseekin velkaantumisesta puhumisen poliittista ilmatilaa. Kokoomuksen johto ymmärtää hyvin, että velkaantumisen retorisen monopolin hallinnassa on kysymys paitsi taloudesta myös poliittisen vastustajan asemoimisesta. Kun kokoomus on eniten huolissaan velkaantumisesta, hallituksesta ja etenkin vasemmistosta tulee automaattisesti velallinen.
Koska kokoomuksessa on paljon markkinoinnin ammattilaisia, siellä osataan asettaa seuraava kysymys: Jos jatkuvasti kasvava velka olisi ihminen, millainen ihminen se olisi? Millaisia tunnemielikuvia tämä Rouva Velka herättäisi.
Veikkaan, että Rouva Velka
ei tule toimeen omillaan.
ei ymmärrä taloutta.
paikkaa taloudellista holtittomuuttaan velalla.
elää tässä hetkessä miettimättä tulevaisuutta.
on irrationaalinen.
ostaa hetken mielihyvää velaksi.
on kaikkinensa vastuuton tapaus.
Talven aikana kokoomus todennäköisesti panostaa entistä enemmän Rouva Velkaan ja pyrkii perimään saatavansa korkojen kanssa kevään eduskuntavaaleissa.
Tämä on armoton kommunikaation haaste nykyisille hallituspuolueille ja etenkin vasemmistolle. Vasemmiston varsinainen talouspoliittinen vastustaja ei ole kokoomus vaan vasemmiston ytimeen sitkeästi asettunut tunnemielikuvien ryväs, tuo Rouva Velka.
Kun journalistit sitten tiukkaavat tenteissä Li Anderssonilta tai Sanna Marinilta valtion velan kasvusta, kysymykset eivät suuntaudu heille vaan Rouva Velalle.
Kuka silloin vastaa, millaisista lähtökohdista ja ennen kaikkea mitä?
(Valitan tekstissä esiintyvän rouva Velan sukupuolen yksiulotteisuutta ja stereotyyppisyyttä. Ratkaisu johtuu yksinomaan nykyisestä poliittisesta todellisuudesta.)
Vinjetin taustakuva, Jukka-Pekka Flander. Rajaus JS.