YLIOPISTOT – TIETOJÄRJESTELMIEN ORJAT
Tampereen yliopisto seuraa Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulua ja antaa opiskelijoille mahdollisuuden käyttää tekoälyyn perustuvia sovelluksia (esim. ChatGPT) opiskelussa.
Mitään yleistä keskustelua järjestelmien käyttöönotosta ei ainakaan Tampereella ole käyty. Henkilökuntaa asiasta informoitiin sekavalla tiedotteella tiistaina (31.1.) vasta päätöksenteon jälkeen.
Hölmöily juontuu yliopistoja riivaavasta tietojärjestelmäkiimasta. Aivot laitetaan narikkaan ja sovellustrendejä seurataan sokeasti. Järjestelmien annetaan valua opiskeluun, koska ”kieltoa on mahdotonta tai vähintään hankalaa valvoa”. Niiden etuja hehkutetaan ja massiiviset ongelmat sysätään syrjään. Keskustelua ei käydä siitä, miten tekoälyn käyttö yliopistossa eroaa sen käytöstä esimerkiksi viestintätoimistoissa.
Tällaista toimintaa ei voi pitää minään muuna kuin alistumisena tietojärjestelmien valtaan. Tästä itsensä orjuuttamisesta filosofi ja kustantaja Kimmo Jylhämö on muuten kynäillyt erinomaisen opuksen: Digi-askeesi – Miten elää ja ajatella digitaalisella aikakaudella (Vastapaino 2022).
*
Yliopistojen henkilökuntaa käy sääli.
Jo nykyisin opettajat ovat tuskaantuneet siihen, millainen tietojärjestelmähelvetti heitä ympäröi. Tekoälypohjaisten sovellusten myötä he joutuvat jälleen tutustumaan uusiin algoritmeihin, joiden toiminnan hahmottaminen on ammattilaisellekin haasteellista.
Tein ironiapäissäni testin ja esitin ChatGBT:lle tenttikysymyksen: Millaisia ongelmia tekoälyn käyttöön liittyy? Sain hieman hengettömän, mutta perusteellisen vastauksen. Sen yksi kohta kiinnitti erityisesti huomioni:
”Liian voimakas nojautuminen tekoälyyn voi heikentää kriittistä ajattelua, taitoa ratkaista ongelmia ja kykyä tehdä päätöksiä nojautumatta algoritmiin.”
Ihminen ratkaisee.
Vinjetin taustakuva: CC Wikimedia Commons, Author: Antoine Taveneaux.