![](https://static.wixstatic.com/media/8596ab_a6730172b75844d4a89e5f5195857a45~mv2.jpg/v1/fill/w_980,h_515,al_c,q_85,usm_0.66_1.00_0.01,enc_auto/8596ab_a6730172b75844d4a89e5f5195857a45~mv2.jpg)
Mitä syvemmälle uutismedia tunkeutuu eduskuntatalon pylväiden saumoihin punavärin rippeitä etsiessään, sen kauemmas se erkaantuu ilmastokriisin uutisoinnin kannalta olennaisista asioista. Toisarvoisen kanssa näperrellessään uutismedia jättää kysymättä ratkaisevan kysymyksen:
Miksi niin monet kaikessa hiljaisuudessa valitsevat ilmastokatastrofin eivätkä edes halua kuulla siitä yhtään mitään?
Ilmastoaktivisteja ei vihata vain siksi, että he pysäyttävät liikenteen tai maalaavat eduskuntatalon pylväät. Aktivisteja vihataan ennen kaikkea sen vuoksi, että he uhkaavat monia ilmastokriisiin liittyviä kiistämisen mekanismeja, joilla ihmiset suojelevat itseään todellisuudelta. Nämä mekanismit mahdollistavat asian työntämisen pois mielestä, arjen jatkumisen ennallaan ja näennäisen turvallisuuden tunteen ylläpitämisen. Viime kädessä ne sinetöivät katastrofin toteutumisen.
Psykologisena mekanismina kiistäminen ei aina tarkoita sitä, että ihminen kiistää ilmaston kuumenemisen tai tilanteen vakavuuden. (Toki se sitäkin usein tarkoittaa.) Kiistäminen toimii ennen kaikkea ”tiedän, mutta” -kaavan kautta: Tiedän, että ilmastokriisi tulee, mutta aktivistien keinot ovat nyt väärät. Tiedän, että kaikki paska kaatuu lasteni niskaan, mutta en halua nyt aiheuttaa heille ahdistusta. Tiedän, että pitäisi tehdä jotain, mutta tänään on liigan loppuottelu.
Sosiologi Stanley Cohen on erinomaisessa kirjassaan States of Denial (2001) käsitellyt perinpohjaisesti 1900-luvun kiistämisen mekanismeja, joiden avulla ihmiset sulkevat silmänsä ikävältä todellisuudelta. Kiistämällä ihmiset ovat siivonneet ja siivoavat edelleen mielestään niin rasistisen syrjinnän kuin vaikkapa köyhyyden mukanaan tuoman kärsimyksen. Cohenin kuvaamat kiistämisen tavat toimivat ikävä kyllä myös ilmastokriisin yhteydessä.
Jos uutismedia hoitaisi tehtävänsä, se jättäisi eduskuntatalon pylväät vuotamaan punaväriään ja menisi kohti ilmastokriisin kiistämistä, aktivisteja kohtaan tunnettua vihaa ja tämän vihan halpaa käyttöä oikeistopopulistisen politiikan polttoaineena.
Silloin uutisjournalismi olisi niiden yhteiskunnallisten ilmiöiden ytimessä, jotka kaikkein vahvimmin hidastavat ilmastokriisin torjuntaa.
Vinjeitin taustauva otettu Elokapinan Instagram-sivulta. Kuvankäsittely JS.