ARVOT KOLISEVAT TYHJYYTTÄÄN

Somevaikuttaja Natalia Salmela päätti huojentaa kunnolla verotustaan asiantuntijoiden kritisoiman mutta lain kirjainta noudattavan verojärjestelyn avulla.

Kun Finnwatch nosti järjestelyn ongelmat julkisuuteen, Salmela reagoi nopeasti. Helsingin Sanomien mukaan (5.9.) hän kirjoitti Instagramissa seuraavasti: ”Kuinka paljon erilaisia verokikkailuja käytetään kaiken maailman ukkeleiden ja setien johtamilla IT-, logistiikka-, raksa-, teollisuus-, [ja niin edelleen] aloilla? Mutta se, että osingon avulla meitsi säästää ’kymmeniä tuhansia vuodessa’, se vasta on ongelma.”

Salmelan uhriutuessa julkisuudessa Petteri Orpon hallitus työsti ja työstää edelleen veroratkaisuja sekä leikkauksia, jotka vievät pienituloisilta ja tuovat hyvin ansaitseville. Salmelan ja monen muun toiminnan mahdollistavia verolainsäädännön porsaanreikiä hallitus ei aio tukkia.

*

Pääministerillä ja somevaikuttajalla on yhteinen pulma: keskustelu toiminnan moraalista, arvoista ja oikeudenmukaisuudesta. Kumpikin pyristelee ongelmasta eroon omalla tavallaan.

Salmela perustelee järjestelyään sillä, että ”ukkelit” ja ”sedät” käyttävät kaikenlaisia verokikkoja lukemattomilla eri toimialoilla. Koska verokikkailu on yleinen käytäntö, muutaman somevaikuttajien toiminnasta ei siis kannata erikseen keskustella. Heitä on turha käyttää esimerkkinä. Nykypopulismin suosimalla kielikuvalla ilmaistuna: istumme kaikki syntisten pöydässä.

Orpon moraalikoodi näyttää puolestaan muotoutuneen seuraavasti: mikä on taloudellisesti välttämätöntä, on ilman muuta myös moraalisesti oikein. A-studion keskustelussa (14.9.) pääministeri ohittaa kokonaan kysymyksen oikeudenmukaisuudesta: Jos pienituloisilta on ”pakko” ottaa, eikö reiluuden vuoksi pitäisi ottaa myös suurituloisilta? Ei siksi, että se välttämättä pelastaisi valtiontalouden vaan siksi, että se lujittaisi oikeudenmukaisuutta yhteiskunnallisena arvona ja politiikkaa ohjaavana periaatteena.

Kyse on siis yksittäistä somevaikuttajaa ja pääministeriä laajemmasta asiasta. Jos kysymys oikeudenmukaisuudesta lakaistaan syrjään yhteiskunnallisesta keskustelusta ja poliittisista ratkaisuista, katkeruus, välinpitämättömyys ja vastakkainasettelut vain syvenevät. Yhteiskunnan ilmapiiri muuttuu entistä kovemmaksi ja itsekkäämmäksi. Kenties sana solidaarisuus poistuu käytöstä kokonaan.

*

Politiikassa kuka tahansa voi tietenkin luetella rajattomasti arvoja ja ilmoittaa lonkalta olevansa niihin ”sitoutunut”. Valitettavan harvoin niistä kuitenkaan keskustellaan konkreettisesti ja todellisen toiminnan valossa. Joskus vaikuttaa siltä, että tyhjät arvot kolisevat eniten. Mitä kuuluvammin niitä julistetaan, sen vähemmän ne lopulta merkitsevät.

Professori Anu Koivunen on analysoinut ilmiötä oivaltavasti Suomen Kuvalehden kolumnissaan (4.9.). Yhdysvaltalaiseen kollegaansa Wendy Browniin viitaten hän kirjoittaa nihilismistä. Siinä ei ole kyse arvojen poissaolosta vaan ennen kaikkea arvojen välineellistymisestä ja muuttumisesta tyhjänpäiväisiksi. "Arvoilta katoaa arvo", Koivunen tiivistää.

TILAA BLOGI