Gazalaisten kohtalo punnitsee arvopohjaisen realismin
- Janne Seppänen
- Mar 14
- 2 min read
Suomi on ollut harvinaisen pidättyväinen ottamaan kantaa Israelin toimintaan Gazassa.
Kuvat horisonttiin ulottuvista rauniokasoista puhuvat kuitenkin omaa kieltään voimankäytön suhteettomuudesta ja julmuudesta. Israelin armeija on tuhonnut Gazaa systemaattisesti. Se on tappanut kohdennetuilla iskuilla asukkaita ja avustustyöntekijöitä sekä käyttää nälkään näännyttämistä myös tulitauon aikana yhtenä sodankäynnin keinona. Amnesty Internationalin mukaan kyseessä on selvä kansanmurha, eikä järjestö jää tulkinnassaan yksin.
Suomen hiljaisuuteen vaikuttaa tietenkin moni asia, mutta ennen kaikkea suhteet Israeliin ja liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa. Vaikka liittolaisemme sanoo urakalla irti kansainvälisiä sitoumuksiaan, tuki Israelille on ja pysyy.
Kuten olemme nähneet, ulkopoliittinen johtomme ei ylimalkaan halua sanoa poikkipuolista sanaa Yhdysvaltain toiminnasta. Kenties hiljaisuus on sitä realismiosuutta tasavallan presidentti Alexander Stubbin lanseeraamasta "arvopohjaisesta realismista", jolla hän virkaanastujaispuheessaan luonnehti maamme ulkopoliittista linjaa.
Kun presidentti Donald Trump jokin aika sitten ehdotti gazalaisten siirtämistä ”jonnekin kauniille alueelle”, monet ajattelivat, että se on taas yksi hänen päähänpistoistaan. Nyt uutiset kertovat, että Israel ja Yhdysvallat etsivät Afrikasta paikkaa, jonne ne voisivat pakkosiirtää kaksi miljoonaa Gazan asukasta.
Väestön pakkosiirto on yksiselitteisesti sotarikos ja selvä etninen puhdistus. Pelkkä ajatus on niin käsittämättömän julma, että jo sen suunnitteleminen osoittaa, millaisiin ihmisoikeusloukkauksiin Yhdysvaltain nykyinen hallinto on valmis ryhtymään.
Edellä mainitussa puheessaan Stubb muotoili arvopohjaisen realisminsa arvo-osuuden seuraavasti: ”Meidän ulkopolitiikkamme peruskivet on siis muurattu länsimaisiin arvoihin – kuten demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin.”
Jos suunnitelma gazalaisten pakkosiirrosta etenee, se asettaa myös suomalaisille entistä selvemmin kysymyksen siitä, kuinka syvälle hiljaisuuden häpeään on mahdollista vajota.
Jos Suomi ei kykene edes silloin arvostelemaan Yhdysvaltoja ja Israelia, kun ne suunnittelevat kahden miljoonan ihmisen etnistä puhdistusta, niin ulkopolitiikasta ja arvoista on turha puhua samana päivänä, jos koskaan.
Vinjetin taustakuva: WAFA (Q2915969), lisenssi: Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported.
