Tuntemattoman sotilaan poika
- Janne Seppänen
- 1 hour ago
- 1 min read
Olen isätön mies mutta Tuntemattoman sotilaan poika. Koska isästäni ei ollut kasvattajaksi ja miehen malliksi, Tuntematon ohjasi kymmenvuotiasta lukuintoista pikkusälliä matkalla miehuuteen.
Vasta paljon myöhemmin tajusin, että Väinö Linna on kirjoittanut teokseen koko moniulotteisen mieskuvansa ja sirotellut sen henkilöhahmoihinsa. Tuntematon on yksi ja samalla monta miestä.
Sukupuolentutkimuksen rinnalla hahmot ovat auttaneet minua ymmärtämään keskustelua ”miehestä”, jota parhaillaan käydään esimerkiksi Uusi Juttu -mediassa. Ne ovat myös tarjonneet ideaaleja, joita olen kenties joskus onnistunut toteuttamaan omassa elämässänikin. Samalla hahmot ovat opettaneet paljon myös maskuliinisuuden tuhoavista muodoista.
*
Huomaan miettiväni sotamies Lehdon ankaruutta, sisällä vellovaa vihaa ja tarvetta torjua kaikki herkkyyteen ja heikkouteen vivahtava. Kuinka taitavasti Linna rakentaakaan maskuliinisuuden umpikujan, jossa defensiivinen kovuus johtaa lohduttomaan yksinäisyyteen ja vihan projisointiin kanssaihmisiin! Nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ja sosiaalisessa mediassa lehtoihin törmää joka ikinen päivä.
Nopeasti tulee mieleen myös kersantti Hietanen. Hänen sosiaalisuutensa, solidaarisuutensa ja halunsa auttaa heikompiaan tarjoaa kontrastin Lehdon tunnekylmyydelle. Hietasen kupliva säkätys ja sensitiivisyys säteilevät laajalle ja tekevät myös muiden olosta keveämpää – kaiken pelon ja kuoleman keskellä. Rohkeus, henkinen vahvuus ja vastuun ottaminen lomittuvat osaksi herkkää ja aistivaa mieltä, upeaa maskuliinisuutta.
Blogin lopuksi voisi poimia hahmon hieman sivummalta, täydennysmies Hauhian. Hänen kohtalonsa kosketti aikoinaan pikkupojan tunteita erityisen vahvasti. Linna peilaa hahmolla sodan keskelle joutuneen nuorukaisen – oikeastaan lapsen – naiiviutta, typeryyttä ja kyvyttömyyttä kuunnella kokeneempien neuvoja. Seuraukset kirjan lukeneet tietävät.
Hauhia-episodissa kiteytyy myös aikuisen miehen vastuu katsoa nuoren sällin perään ja pitää huolta siitä, ettei tämä hölmöyksissään vahingoita itseään sen enempää kuin muitakaan.
Sitä sanotaan kasvatukseksi.
Blogin vinjetin taustakuvassa sotamies Lehto (Åke Lindman) Edvin Laineen elokuvasta Tuntematon sotilas (1955).