Yksi hallituksen velkaretoriikan piirre voidaan tiivistää poliittisen viestinnän ohjenuoraksi: Yritä saada leikkauspäätösten kritiikki tai niihin liittyvät epämiellyttävät keskustelunavaukset näyttämään välinpitämättömältä suhtautumiselta koko julkisen talouden tasapainottamiseen. Silloin kritiikin esittäjä asemoituu vastuuttomaksi toimijaksi, vaikka hyväksyisi täysin sopeuttamisen tarpeellisuuden.
Yksinkertainen viestintäjippo vahvistaa onnistuessaan tehokkaasti käsitystä hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehdottomuudesta. Kriitikoiden esittämät vaihtoehdot eivät ole enää vaihtoehtoja. Ne ovat holtitonta taloudenpitoa.
*
Jippo näkyy eri muodoissaan ministereiden ulostuloissa, kuten esimerkiksi keskiviikon (17.4.) A-studiossa, jossa piti keskustella leikkausten oikeudenmukaisuudesta.
Kun ohjelman juontaja Petri Raivio yritti saada ministeri Antti Häkkäsen puhumaan aiheesta, ministeri väisti ja alkoi jankata jo päiväkotilastenkin sisäistämää kertomusta julkisen talouden katastrofaalisesta tilasta ja hallituksen vastuullisista päätöksistä. Häkkänen oli tietenkin hyvin selvillä siitä, että pääministeri Petteri Orpon kevyet puheet leikkausten oikeudenmukaisuudesta ovat höttöisiä. Aihe oli hänelle siis ilmeisen epämieluisa.
Useista yrityksistä huolimatta Raivio ei onnistunut saamaan Häkkästä puhumaan oikeudenmukaisuudesta. Sen sijaan ministerimme otti käyttöön perussuomalaisten viime kesän rasismikeskustelussa käyttämän keinon: itse käsitteen vesittämisen. Hän sanoi oikeudenmukaisuudesta olevan Suomessa 5,5 miljoonaa käsitystä ja antoi ymmärtää, että termin merkityksestä voitaisiin jauhaa loputtomiin.
Tilanne osoittaa, kuinka vaikeaa täysin professionaalisen ja aiheeseen hyvin perehtyneen journalistinkin on vastata viestintäjipon tuomaan haasteeseen. Jos Raivio olisi jatkanut ministerin tenttaamista, monet katsojat olisivat alkaneet tuntea sympatiaa tentattavaa kohtaan. Samalla Raivio olisi helposti ollut leimattavissa sopeutustoimien vastustajaksi ja opposition kannattajaksi, joka kyselee täysin epäolennaisia asioita keskellä julkisen talouden kriisiä.
*
Häkkäsen soveltama viestinnällinen kuvio on vahva, koska se operoi tunteilla ja skenaarioilla, jotka saavat lähes jokaisen varpailleen. Se lietsoo pelkoa koko yhteiskunnan romahtamisesta ja myös häpeää ”talouden tarkkailuluokalle” joutumisesta. Viesti kuuluu: on toimittava juuri siten, kuin hallitus toimii, jos haluamme välttää näitä tunteita.
Vaikka jippo ilmeisesti tehoaa moniin kansalaisiin, en usko Häkkäsenkään käyttävän sitä kovin tietoisesti. Ehkäpä kyse ei ole lainkaan jiposta. Monien muiden rinnalla Häkkänen vain asettuu tarjolla olevaan poliittisen viestinnän älylliseen tilaan, jossa velkaantumisen kauhulla voidaan vastata mihin tahansa kysymykseen.
Jos journalisti kysyisi, kuinka usein ministeri käy saunassa, Häkkänen varmaan vastaisi matalalla ja huolestuneella äänellään, että on joutunut luopumaan saunomisesta, koska maamme on niin karmeassa velkakierteessä.
Vinjetin taustakuva on kuvakaappaus A-Studion lähetyksestä 17.4.2024.