top of page
Search

HESARIN LUKIJA EI OSAA AJATELLA ITSE


Helsingin Sanomien uusi vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi aloitti tehtävänsä kirjoittamalla kolumnin, jonka otsikko kuuluu: Hesarin lukija osaa ajatella itse. Teksti on muuten erinomainen, mutta sen otsikko ei ikävä kyllä pidä paikkansa.


Hesarin lukija ei osaa ajatella itse. Tiedän sen, koska olen Hesarin lukija.


Kun aloin lukea Yläjärven kolumnia, hymyilin hiljaa mielessäni. Tunsin kuuluvani noihin fiksuihin tyyppeihin, jotka osaavat ajatella itse, omilla aivoillaan, kuten sanonta kuuluu.


Mielihyväni kuitenkin särkyi nopeasti, kun kuuluisa psykoanalyytikko Jacques Lacan (1901–1981) sysäsi ajatteluni syrjään ja täytti pääni teksteillään.


Hänen ohjauksessaan aloin pohtia, että ihmisen vahva luottamus omaan ajatteluunsa ei ole vain hölmöä vaan perin juurin harhaista. Yksi todiste tästä on alkeellinen mielihyvä, jota jokainen tuntee saadessaan kehuja siitä, että osaa ajatella itse. Lacanin katsannossa tällainen egohieronta hämärtää varsinaista ajattelua. Johdonmukaisen järjen käytön sijaan ihmispolo alkaa lillua mielihyvässään ja ajattelee oikeastaan mitä tahansa ja miten tahansa pitääkseen yllä nautintoaan.


Vaikka kuinka yritin lukea Hesaria ja samalla ajatella "itse", en kuitenkaan päässyt enää eroon Lacanista. Sekä lukemisen mielihyvä että omat aivoni olivat kadoksissa. Veikkaan, että meitä tavalla tai toisella aivonsa kadottaneita löytyy Hesarin lukijoista kasapäin. Kenties lehden toimittajistakin. Tosin kaikki eivät ole varmaan sotkeneet päätään juuri Lacanilla.


*


Hesarin otsikossa on tietenkin kyse paljon muustakin kuin journalismista tai psykoanalyysistä, nimittäin modernin yhteiskunnan individualismista.


Individualismi korostaa ihmisen kykyä ajatella itsenäisesti, tehdä yksilöllisiä valintoja ja hallita elämäänsä. Kun poliittinen puolue julistaa arvostavansa yksilöllisyyttä tai mainos tyrkyttää meille juuri sinulle räätälöityjä palveluita tai uutismedia korostaa lukijansa kykyä ajatella itse, liikutaan individualismin ytimessä.


Individualismissa on paljon hyvää sen vaaliessa jokaisen itsemääräämisoikeutta ja ainutlaatuista persoonallisuutta. Monet sen muodot ovat kuitenkin yhtä yleisiä kuin vahingollisia niin ihmiselle itselleen kuin hänen ympäristölleenkin.


Joku voi esimerkiksi jääräpäisesti luottaa omaan ajatteluunsa niin vahvasti, ettei suostu kuuntelemaan asiantuntijoita tai toisella tavoin ajattelevia ihmisiä. Silloin ajattelu on jähmettynyt asenteeksi, vaikka ihminen saattaa kyllä uskoa ajattelevansa. Jos tätä hölmöä piruuttaan kehuu omilla aivoillaan ajattelemisesta, hän hymyilee autuaasti ja pitää kehujaa melkein yhtä fiksuna kuin itseään.


Toinen rajattoman individualismin ilmentymä on minäminä-kulttuuri, jossa ihminen asettaa omat tarpeensa narsistisesti kaiken muun edelle. Narsismi on oivallinen tarttumapinta niin poliittiselle kuin kaupalliselle vaikuttamiselle. Siksi mediajulkisuus pursuaa egohierontaa tavalla tai toisella hyödyntäviä mainoksia.


*


Harha omia aivojaan käyttävästä lukijasta on niin tärkeä osa journalismia, että julkinen luopuminen siitä murentaisi koko journalismin perustan. Siksi saamme lukea itsenäisestä ajattelustamme myös Hesarin päätoimittajan ensimmäisestä jutusta lehden kipparina.


Vaikka individualismi läpäisee journalismin perinpohjaisesti, sitäkin on mahdollista käsitellä journalistisesti. Journalistit voivat avata egohieronnan härskeimpiä käytäntöjä niin politiikassa, mainonnassa kuin journalismissa itsessään.


Haaste on tosin melkoinen: Miten viestiä luottamusta yleisön kykyyn ajatella itsenäisesti ja samalla tuottaa journalismia, joka valottaa kovin puutteellista taitoamme ajatella omilla aivoillamme?





Vinjetin taustakuva: Helsingin Sanomien luetuin juttu torstaina 14.9., 06:16.

PS. Käytän paikoitellen päätoimittajaa seuraten ilmaisua Hesari lehden virallisen nimen sijaan.

1,399 views

Recent Posts

See All

Comentários


bottom of page