Kuinkahan moni uutismediaa seuraava on selvillä siitä, että kokonaisveroasteen lasku voi aiheuttaa nykyisellä hallituskaudella (2023–2027) lähes 34 miljardin euron loven valtion tuloihin?
Mediat ovat kertoneet asiasta, mutta raportointi on ollut harvaa ja ponnetonta asian merkitykseen nähden. En ole huomannut, että Riikka Purralta tai Petteri Orpolta olisi tivattu, mitä he aikovat tehdä tälle Godzillan kokoiselle valtiontalouden ongelmalle.
Julkiselta keskustelulta hyvin piiloutuneet miljardit tulevat siitä, että kokonaisveroasteen arvioidaan alenevan vuoden 2022 vajaasta 43 prosentista 40 prosentin pintaan. Veroastetta ja veropohjaa murentavat monet seikat, kuten esimerkiksi siirtymät pois fossiilitaloudesta.
Hallituksen peruslinjaus on edelleen se, ettei kokonaisveroastetta nosteta. Kevään lisäleikkauksia valmistellessaan valtiovarainministeri tosin väläyttelee yksittäisiä korotuksia, kuten sähköautoilun ja epäterveellisten elintarvikkeiden verottamista ankarammin.
*
Kevan toimitusjohtaja ja kokenut ekonomisti Jaakko Kiander kirjoitti veroasteen laskusta jo ennen viime vuoden eduskuntavaaleja. Hänkin ihmetteli sitä, kuinka vähän asiasta käydään julkista debattia. Kiander arveli hiljaisuuden johtuvan siitä, ettei ”veroasteen laskun taustalla ei ole mitään yksittäistä syytä eikä mikään puolue ole sitä tavoitellut. Veroasteen lasku on tapahtunut osin huomaamatta ja sen taustalla on monia tekijöitä.”
Kiander osuu varmaan osittain oikeaan. Laskeva veroaste on muuttunut ikään kuin olosuhteeksi, luonnolliseksi tilaksi, joka tietenkin sopii hyvin osaksi nykyisen hallituksen veropolitiikkaa. Hallituksen linjaus olla kiristämättä kokonaisveroastetta ”päätösperäisesti” – kuten hallitusohjelman muotoilu kuuluu – on kuitenkin poliittinen valinta. Se supistaa finanssipolitiikan liikkumatilaa.
Kiander arvioi, että veroasteen pysyminen vuoden 2016 tasolla eli 44 prosentissa voisi ratkaista valtiontalouden ongelmat. ”Tällöin valtiontalous voisi olla lähellä tasapainoa ja julkinen talous kokonaisuudessaan jopa ylijäämäinen. Veroasteen laskulla on siten ollut varsin huomattava vaikutus valtiontalouteen”, hän tiivistää – siis helmikuussa 2023.
*
Media raportoi tietenkin innokkaasti ja tunteella julkisen talouden leikkauksista. Suorissa lähetyksissä ministereitä ja rahaministeriön virkahenkilöitä suorastaan kilpailutetaan siitä, kuka uskaltaa iskeä karmeimman miljardiluvun pöytään. Kaiken yllä leijuu pelko koko suomalaisen yhteiskunnan romahtamisesta.
Jos kerran median suosiollisella avustuksella velkaa pelätään tärinätilaan saakka, miksi ei saman tien voisi ryhtyä pelkäämään tulojen tyrehtymistä? Mikäli uutismedia haluaa olla riuska vallan vahtikoira, se voisi siirtää painopistettä leikkausten raportoinnista budjetin tulopuolen tarkasteluun ja perata sen kunnolla. Mitä tarkoittaa se, "ettei ole vaihtoehtoja"?
Vastuullisesta talouspolitiikasta puhuvalle pääministerille voisi suunnata arkijärkisen kysymyksen: Miten jääräpäinen sitoutuminen verotuksen keventämiseen sopii yhteen kokonaisveroasteen miljardirepeämän kanssa?
Vinjetin taustakuva: Wikimedia Commons, lisenssi: Creative Commons CC0 1.0
Edit 15.3.2024, 09:15. Pieniä kielellisiä korjauksia.