Illiberaali viestintä haastaa journalismin

Kansanedustaja Teemu Keskisarjan (ps) kieltämättä omaperäisessä puhetyylissä tiivistyy joukko hyvin tavanomaisia laitaoikeiston poliittisen viestinnän piirteitä.

Hän esimerkiksi hylkää liberaaliin demokratiaan kuuluvan poliittisen keskustelun ideaalit. Sellaisia ovat vaikkapa kohteliaisuus, erilaisuuden sietäminen, keskustelukumppanin kunnioittaminen ja kuunteleminen sekä halu pitäytyä faktoissa ja rationaalisissa perusteluissa. Niiden vastapainoksi saamme rasistisia möläytyksiä, etnonationalistista hurmaa ja journalistisen median pilkkaa.

Politiikan tutkijat W Lance Bennett ja Marianne Kneuer kutsuvat tällaista monen laitaoikeiston poliitikon käyttämää retoriikkaa illiberaaliksi viestinnäksi. Silloin retoriikka ei ole vain tapa, keino tai muoto sanoa asioita. Puhetapa itsessään sisältää liberaalia demokratiaa väheksyvän ja murentamaan pyrkivän poliittisen argumentin.

Keskisarja ei siis näytä keskisormeaan vain poliittisille vastustajilleen vaan koko demokratialle – ja samalla myös journalismille. Edellä mainitut keskustelun ideaalithan ovat myös journalismin etiikan tukipilareita. Ne eivät tietenkään toteudu sellaisenaan sen enempää journalismissa kuin koko yhteiskunnassa, mutta demokratian oloissa niistä yritetään pitää kiinni.

*

Illiberaali poliittinen viestintä asettaa journalismin hankalaan tilanteeseen, koska se ei noudata samoja – tutkimuksen kielellä sanottuna – diskursiivisia ja epistemologisia sitoumuksia. Journalismille esimerkiksi totuus on arvo, illiberaalille viestinnälle pelinappula.

Tässä asetelmassa journalismille avautuu kaksi mahdollisuutta.

Ensinnäkin se voi päästää illiberaalin viestinnän läpi sellaisenaan. Kun trollaavat poliitikot rikkovat tietoisesti asiallisen keskustelun periaatteita ja pyrkivät hankkimaan huomiota, journalismi voi lähteä mukaan kohun nostatukseen. Tällöin journalismi – illiberaalilla retoriikalla ilmaistuna – alkaa huorata hankkiakseen helppoa klikkirahaa.

Samalla journalismi laajentaa illiberaalin julkisuuden tilaa ja ruokkii sellaisia autoritaarisia kehityskulkuja, jotka loppupelissä nakertavat sen omia toimintaedellytyksiä.

Toinen mahdollisuus on pidättäytyä illiberaalin viestinnän houkutuksilta. Uutismediat voivat nostaa rutkasti uutiskynnystään huomiosyötteiltä. Ne voivat selostaa yleisöilleen, mitä illiberaalilla viestinnällä tavoitellaan, millaisiin poliittisiin asetelmiin se liittyy ja millaisen yhteiskunnalliseen todellisuuteen sen yleistymisen kautta voidaan päätyä.

Journalismilta tämä edellyttää nykyistä tarkempaa poliittisen retoriikan tarkastelua ja sen ymmärtämistä argumentiksi.

*

Kuten Bennett ja Kneuer toteavat, poliittisen viestinnän retoriikka on yksi osoitus ”demokraattisen julkisen elämän laadusta” ja samalla demokratian tilasta. Mitä laajemmalle ja syvemmälle illiberaalit viestinnän tavat ja julkisuus levittäytyvät, sen suurempiin vaikeuksiin demokratia ajautuu.

TILAA BLOGI

Blogin vinjetin taustakuva: kuvakaappaus Yle uutisten lähetyksestä 3.7.2025. Käsittely JS.