Jampalta irtoaa sokka kokonaan, kun hän kuulee tutkimuksesta, jossa sanotaan monien nuorten miesten olevan taipuvaisia naisvihaan.
“Paska tutkimus. Mulla mitään naisvihaa ole! Onko sekin miesten vika, jos mimmi pukeutuu tyrkyksi tai soittaa suutaan ja joutuu vaikeuksiin. Niin maailma toimii, syyttäköön itseään.”
Jampan tunteville hänen reaktionsa ei tule yllätyksenä.
Kun Sanna Marin poseerasi merkkivaatteisiin sonnustautuneena, Jampan ääntä kuultiin silloinkin sosiaalisessa mediassa: ”Nyt se nainen on jossain ulkomaisessa lehdessä kahdeksan tonnin takissa. Saatana, onneksi sentään päästiin eroon siitä huulipunahallituksesta!”
*
Jampalla on ilmeisen vaikeaa. Hän kärsii psyykkisestä tilasta, jonka nimi on elämänkauna. Jamppa ei voi mitään sille, että hän purkaa häpeän, epävarmuuden, kateuden ja alemmuuden tunteitaan menestyneisiin naisiin ja naisiin ylipäätään. Vihaa voimistaa se, että Jamppa pelkää naisten näkevän hänen lävitseen ja aistivan häpeän syvyyden. Tätä hän ei kuitenkaan voi itselleen myöntää, koska hauras minuus ei kestäisi totuutta itsestään.
Jampan suhde naisiin on epävarma ja osin pelokas. Siksi hänen on muiden elämänkaunaisten tavoin helppo asettua naisten yläpuolelle ja laskeutua vihan tuttuun ja turvalliseen syliin. Ylilaudalta ja vastaavilta foorumeilta Jamppa löytää kohtalotovereitaan ja saa mahdollisuuden kokea kollektiivista naisten nöyryyttämisen mielihyvää.
Jampan kaltaiset elämänkaunaiset miehet ovat kehnoja tunnistamaan ja arvioimaan omia tunteitaan. Jampan minuus on kaikkinensa niin herkkä, että kaikki julkisuudessa esiintyvät toteamukset miehistä ovat puhetta hänestä itsestään. Juuri tästä syystä hänen vihansa nousee joka kerta, kun hän törmää puheeseen naisvihasta. Hän ei kestä edes sanaa naisviha.
Vihamielinen suhtautuminen puheeseen naisvihasta on kiistämättä yksi keskeinen naisvihan ilmenemismuoto. Hieman lievempi muoto on pelätä koko käsitteen käyttöä, koska se herättää niin voimakkaita reaktioita, tunteiden polarisoitumista.
*
Jampan kunniaksi on sanottava, että hän on kuvitteellinen henkilö – tosin vain osin. Jamppaa voi luonnehtia sosiologi Max Weberin (1864–1920) teoreettisella käsitteellä ideaalityyppi. Ideaalityyppinä Jamppa ei (kenties) sellaisenaan ole olemassa. Hänen sosiaalinen ja psykologinen profiilinsa tarjoaa kuitenkin välineitä arvioida jokaisen todellisen miehen suhtautumista siihen tosiasiaan, että naisviha ei ole vain ikävältä kuulostava sana vaan todellinen yhteiskunnallinen ongelma.
Elämänkaunasta (ressentiment) saa hyvän käsityksen vaikkapa tästä artikkelista:
Mikko Salmela & Tereza Capelos: Ressentiment: A Complex Emotion or an Emotional Mechanism of Psychic Defences? Politics and Governance, 2021, 9:3.
Australialaisen Kate Mannen teos Down Girl: The Logic of Misogyny (Penguin 2017) avaa puolestaan kiinnostavasti naisvihan problematiikkaa.
Edit 21.11.2024, 06:12. Pieniä kielellisiä korjauksia.