Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä on arvostellut Helsingin Sanomia siitä, että lehti julkaisi ministeri Wille Rydmanin rasistisia henkilökohtaisia viestejä.
Politiikan tutkijan tekemäksi kannanotto on harvinaisen voimakas. Blogin lopussa kerron, miksi Jokisipilän Rydman-puolustuspuhe on poliittinen valinta ja kannanotto, vaikka hän itse sen kiistääkin.
*
Perjantaina 28.7. Jokisipilä kirjoittaa Facebookissa: ”Perustuslakimme 10 § toteaa, että ’jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu’ ja että ’kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton’. Minusta on kestämätöntä, että tiedotusväline asettaa oman journalistisen harkintansa näiden perustuslain periaatteiden yläpuolelle.”
Ilmaisu antaa vaikutelman, ettei Helsingin Sanomat piittaa laista vaan toimii oman mielensä mukaan. Tämä tulkinta leviää eri muodoissaan sosiaalisessa mediassa ja saa aikaan tolkuttoman kommenttien kymen ja sotkun, jota ei keskusteluksi voi nimittää.
Sunnuntain (FB 30.7.) kirjoituksessaan Jokisipilä on astetta maltillisempi ja tarkentaa tapauksen oikeudellista puolta rikoslakia siteeraten:
”Rikoslain 24 luvun 8 § mukaan yksityiselämään loukkaavan tiedon levittämisenä ei pidetä ’sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi’.”
Jokisipilän pääviesti tässä kohtaa on, että lainkohta on hyvin tulkinnanvarainen. Enää hän ei puhu siitä, että Helsingin Sanomat asettuisi lain yläpuolelle.
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ei MTV:n perusteellisessa haastattelussa näe viestien julkaisemisessa juridista ongelmaa. ”Voidaan perustellusti sanoa, että viestien sisältö voi vaikuttaa siihen, miten Rydmanin poliittista toimintaa arvioidaan”, hän toteaa. Samaan päätyvät monet muutkin asiantuntijat mukaan lukien Rydmanin entinen puoluetoveri ja kokenut laintuntija Ben Zyskowicz.
*
Kun Rydmanin viestejä tarkastellaan yhteiskunnallisen merkittävyyden kannalta, niiden arkipäivän rasismi muuttuu erittäin painavaksi. Ministereiden rasismi – ei siis ”rasismikohut” – on käytännössä halvaannuttanut Petteri Orpon hallituksen. Rasismista on myös kasvanut teema, jonka kautta käydään keskustelua niin ihmisarvosta kuin koko maan poliittisesta tulevaisuudesta. Helsingin Sanomat siis toteuttaa journalistista tehtäväänsä kertoessaan ministerin rasistisesta ajattelusta.
Kun uutismedialla on hallussaan näin painavaa informaatiota, sen esille panossa kyse ei ole vain journalistisesta harkinnasta. Uutismedian velvollisuus on julkaista tiedot – tietenkin lakia ja hyvää journalistista tapaa noudattaen, kuten nyt on tapahtunut. Journalistin ohjeiden ensimmäinen kohta ei turhaan kuulu seuraavasti: ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”
Yksityisyyden suojan kannalta kaikkein olennaisimpaan asiaan eli Rydmanin viestien sisältöön Jokisipilä ei puutu millään tavoin. Sen sijaan hän rakentaa pelottavan fantasian, jossa kenen tahansa merkittävässä asemassa olevan ihmisen yksityiselämä muuttuu täysin läpinäkyväksi. Jokisipilän katsannossa journalistien vapaa harkinta uhkaa jokaisen yksityisyyttä: ”Kenen kaikkien yksityiselämän alaa voidaan ’yhteiskunnallisen merkityksen’ nojalla tällä tavalla kaventaa?”
Jos suuryrityksen johtaja kertoo yksityisviestissään laittomista kaupoista, piispa oman yrityksensä suosimisesta kirkon hankinnoissa tai uutismedian päätoimittaja saamistaan lahjuksista, ne voidaan ja ne on syytä tuoda julkisuuteen. Hallituksessa istuvan ministerin rasismi on vähintään yhtä vakava asia.
*
Sunnuntaina julkaisemansa tekstin lopussa Jokisipilä toteaa, etteivät hänen Rydmania koskevat kirjoituksensa ole poliittisia kannanottoja. Politiikan tutkijana hän kuitenkin hyvin tietää, ettei asia ole yksin hänen päätettävissään. Heti kun tutkijamme tunteikkaat sanat lähtivät näppäimistöltä sosiaaliseen mediaan, ne alkoivat ruokkia tämän päivän kuuminta poliittista debattia.
Jokisipilän ylimalkaiset ja osin virheelliset FB-postaukset (28. ja 30.7.) ovat juuri sitä polttoainetta, mitä oikeistopopulistiset piirit tässä maassa tarvitsevat. Kun arvostettu tutkija sanoo, että yksi maamme suurimmista uutismedioista on asettunut lain yläpuolelle, monet ottavat heiton vastaan faktana. Se on erinomainen ase, kun uutismedian uskottavuutta halutaan murentaa.
Kireä poliittinen tilanne vaatii asiantuntijalta omien tunteiden hallintaa ja tarkkaa argumentaatiota. Kummastakin Jokisipilä lipsuu nyt oikein olan takaa. Jotain hänen orientaatiostaan kertoo "paljastus" sunnuntaisen päivityksen loppupuolelta. Se käsittelee Jokisipilän suhdetta Sanna Marinin yksityisyyteen:
”(K)esällä 2022 torjuin johdonmukaisesti kaikki (erittäin lukuisat) tiedotusvälineiltä tulleet pyynnöt kommentoida pääministeri Marinin ns. bilekohua. Totesin, etten halua enkä katso voivani kommentoida hänen vapaa-ajan käyttöönsä liittyviä asioita.”
Jo pelkästään tämän kommentin valossa päätös lähteä oma-aloitteisesti puolustamaan yksityisyyden suojaa juuri Wille Rydmanin rasististen kirjoitusten kohdalla on selkeä poliittinen valinta. Se on valinta aivan riippumatta siitä, ymmärtääkö Jokisipilä tehneensä valinnan.
Kuva: WikimediaCommons. Tekijä: Motopak.
Edit. 31.7.2023. 22.31. Heti tämän julkaisemisen jälkeen huomasin, että Jokisipilä oli postannut korjauksen laintulkinnoistaan FB-sivullaan. https://www.facebook.com/markku.jokisipila
Edit. 01.08.2023. 03:24. Poistettu sana "nykyinen" kohdasta "mukaan lukien Rydmanin entinen puoluetoveri" ja korvattu se sanalla "entinen".
Tässäkin kommenttikentässä on ongelma...Huomaako professori sen?
Hmm...Pitäisikö professorin, joka on suuresti vastuussa nykyisen (ja tulevan) toimittajakunnan koulutuksesta, olla huolissaan oman opetuksen tuloksista? Vai onko niin ettei sitä malkaa nähdä omassa silmässä, vieläkään, varsinkin kun on kyse selkeästi johdattelevaa ja puolueellista (ei puolue) kirjoittelua ja uutisointia aiheesta riippumatta.
Omalta osaltani olen menettänyt uskottavuuden Jokisipilän sanomisiin.
Minulle on yhdentekevää mitä hän sanoo tai mitä mieltä hän on.
Toisaalta meillä on mielipiteen ilmaisuvapaus, joka takaa myös loppuun asti harkitsemattomat poliittiset törähdykset.
Jokisipilän asennetta kuvaa hyvin se kuinka Marinin aamupalat ja jauhojengi vihjaukset oli hänelle ok mutta rasistiset taustat ministereillä ja niistä kertominen eivät sitä ole.