Helsingin Sanomat olisi tuskin puuttunut pääkirjoituksessaan (18.1.) suojelupoliisin päällikön valintaan, ellei vahvin ehdokas tehtävään olisi Juha Martelius. Hän on perussuomalaisten ”oma mies”, kuten HS luonnehtii, ja toimii tällä hetkellä sisäministeri Mari Rantasen valtiosihteerinä.
Martelius on ilmeisesti pätevä ja työskennellyt Supossa aiemminkin. Monille herättää kuitenkin epämiellyttäviä tuntemuksia esimerkiksi se, että hänen valintansa olisi selvä poliittinen virkanimitys. Perussuomalaiset läänittävät tärkeää siviilitiedustelun tehtävää itselleen. Poliittinen virkanimitys – joita tässä maassa tosiaan riittää – ei ole kuitenkaan varsinainen ponnin pääkirjoituksen laatimiselle. Todellisen syyn HS avaa kieli keskellä suuta:
”Supo on kansallisessa terrorismin uhka-arviossaan varoittanut äärioikeistolaisen terrorismin uhan kasvusta. Ei ole syytä olettaa, että johtajan vaihdos muuttaisi virkavastuulla toimivan Supon arvioita, mutta perussuomalaisten suhtautumisen Supon varoituksiin on syytä muuttua aiempaa vakavammaksi. Jos ”väestönvaihdosta” tai muista ääriteorioista varoittaa oman puolueen mies, sitä on toivottavasti vaikeampi sivuuttaa. Valta edellyttää vastuullisuutta.”
Rivien välissä HS esittää juuri sen kysymyksen, jonka se kiistää: Miten suhtautuminen äärioikeistolaiseen ajattelun valvontaan ja sen määrittelyyn uhaksi muuttuu, jos Martelius nimitetään? Kysymys on täysin oikeutettu. Silloin suojelupoliisia johtaa edustaja puolueesta, jossa ääriajattelu elää ja jonka laidoilta käy ovi jopa terrorismiin. Lahden terrorismioikeudenkäynnissä viime lokakuussa kolmeksi vuodeksi vankeuteen tuomittu on ollut mukana perussuomalaisten toiminnassa. Muitakin ääriliikekytkentöjä puolueen piiristä löytyy.
Toinen Marteliuksen mahdolliseen nimitykseen kytkeytyvä problematiikka – jota HS ei tosin käsittele – liittyy laajempiin poliittisiin tendensseihin ja suojelupoliisin rooliin yhteiskunnassa.
Perussuomalaisten poliitikkojen riveistä kaikuu vahvoja ääniä, jotka kyseenalaistavat ylintä laillisuusvalvontaa, rakentavat uutismediasta poliittista vastustajaa ja ovat valmiit tarjoamaan kuria ratkaisuksi yhteiskunnallisiin ongelmiin. Mitä tässä asetelmassa merkitsee se, jos kansalaisista tiedustelutietoa uuttavan organisaation johto tulee puolueesta, joka ei ole täysin sitoutunut oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen? Millaisia paineita kytkös tuo vahvallakin integriteetillä varustetulle suojelupoliisin päällikölle? Kuunteleeko puolue päällikköä, kuten HS toivoo, vai kuunteleeko päällikkö hänet virkaan nostanutta puoluetta?
Martelius voi olla kaikkinensa pätevä johtaja, joka toimii tinkimättömästi virkavastuulla. Hänen puoluepoliittiset kytkentänsä asettavat kuitenkin kysymyksiä, joista olisi hyvä keskustella yhtä pääkirjoitusta laajemmin.
Vinjetin taustakuva © Suojelupoliisi. Kuvassa suojelupoliisin päätoimipiste Helsingissä. Kuvaa käsitelty (JS) lisäämällä rakennukseen supon lyhenne.