Hallitus ei ole toimistaan vastuussa sen enempää Hakaniemen duunariliitoille kuin Etelärannan työnantajalinnakkeelle. Sen sijaan se on vastuussa eduskunnalle ja äänestäjille siitä, että lainsäädäntö vaikuttaa yhteiskuntaan tavalla, joka palvelee koko maan etua.
Kun lukee eduskuntaan viedyn ja työtaisteluita rajoittavan lakiesityksen vaikutusarvioita, on helppo huomata seuraavat seikat:
Lailla ei ole käytännössä työllisyysvaikutuksia.
Lain bruttokansantuotetta kasvattava vaikutus on mitätön.
Lain vaikutuksista yritysten toimintavarmuuteen, tuotannon ennustettavuuteen, maineeseen tai investointihalukkuuden kasvuun ei ole tutkimusnäyttöä tukenaan.
Miksi laki sitten halutaan säätää? Vastauksia tähänkin voi kaivaa vaikutusarvioiden jargonista:
“Joissain tapauksissa työnantajan neuvotteluasema vahvistuu myötätuntotyötaisteluiden vaikuttavuuden heikentyessä ja työnantajan direktio-oikeus vahvistuu lainvastaisten työtaisteluiden hyvityssakkojen noustessa. Seurauksena voi olla joissain tapauksissa palkansaajien näkökulmasta heikommat työehdot, varsinkin heikosti järjestäytyneillä aloilla tai aloilla, joilla oman työtaistelun painostusarvo ei ole riittävää.”
Laissa on siis kysymys työmarkkinoiden neuvottelupääoman uusjaosta, jossa työntekijäpuolelta viedään ja työnantajille annetaan. Tämä toteutuu niin keskusjärjestötasolla kuin yksittäisissä yrityksissä. Laki ei ole vain pientä säätöä – kuten julkisuudessa usein väitetään – vaan merkittävä muutos neuvottelujärjestelmän voimasuhteissa. Muun muassa tästä syystä olemme keskellä lakkosumaa.
Samalla laki heikentää suomalaisten palkansaajien mahdollisuuksia reagoida heidän toimeentuloaan koskeviin hallituksen ratkaisuihin vaalikauden aikana. Hallitus ei siis laadi "työrauhalakia" vain yrityksille vaan myös itselleen.
Tärkein kysymys on tietenkin se, onko tällainen väkivaltainen neuvottelupääoman uudelleen järjestely suomalaisen yhteiskunnan kokonaisedun mukaista? Edistääkö se luottamusta, oikeudenmukaisuutta ja taloudellista hyvinvointia? Edistääkö se Liisan tai Reinon mahdollisuuksia saada itselleen kohtuullinen palkka ja psyykkisesti turvalliset työolot?
Minulla ei ole kysymyksiin edes alustavia vastauksia, kuten ei varmaan suurimmalla osalla suomalaisista. Siksi uutismedian pitäisi paneutua kaikella tarmollaan juuri niihin. Silloin aletaan liikkua kohti lakkojen ydinproblematiikkaa ja varsinaisia syitä. Vastaus ei löydy lakkojen “hintalappuja” raportoimalla tai bensapumpuilla fiiliksiä kysellen.
Suomalaiset ovat ansainneet nykyistä paremman selonteon siitä, miksi koko yhteiskunta on tässä jamassa.
Vinjetin taustakuva: Wikimedia Commons, Creative Commons Attribution 4.0 International -lisenssi, tekijä: Htm.
Edit 21.3.2024, 13:38. Pieniä kielellisiä korjauksia.