Matkalla kilpailulliseen autoritarismiiin

Kun kirjoitan tätä (17.3.), iltapäivälehden otsikko kertoo Yhdysvaltain muistuttavan jo Vladimir Putinin Venäjää.

Foreign Affairs -lehden artikkelissaan professorit Steven Levitsky (Harvardin yliopisto) ja Lucian A. Way (Toronton yliopisto) ottavat hieman hillitymmän kannan. He eivät esimerkiksi usko, että Yhdysvallat tipahtaisi suoranaiseen fasismiin. Todennäköisin vaihtoehto on jotain sellaista, mitä he kutsuivat jo 2000-luvun alussa kilpailulliseksi autoritarismiksi (competitive authoritarianism).

Käsite viittaa kylmän sodan jälkeen yleistyneisiin "hybrideihin" hallintomalleihin, joissa autoritaarisuus on ottanut tilaa liberaalilta demokratialta. Tyypillinen esimerkki on Viktor Orbanin Unkari. Tällaisissa järjestelmissä monipuoluevaalit pidetään säännöllisesti, mutta kampanjoinnin pelikenttä on tavattoman epäreilu. Tiedotusvälineiden kontrolli sekä esimerkiksi hallintokoneiston ja oikeusjärjestelmän käyttö opposition aseman heikentämiseen antavat vallassa oleville valtavan edun.

Artikkelista voi tiivistää kolme toisiinsa liittyvää poliittista prosessia, jotka kaikki vievät Donald Trumpin Yhdysvaltoja kohti kilpailullista autoritarismia: hallinnon valjastaminen poliittiseksi aseeksi, ”hunaja-ansa” ja demokratian vastaisten voimien suojeleminen.

*

Liittovaltion työntekijöihin massiivisten irtisanomisten ensisijainen tarkoitus on varmistaa se, että hallinto täyttyy Trumpille lojaaleista toimijoista. Levitskyn ja Wayn mukaan tunnettu Heritage Foundation -ajatuspaja ja muut oikeistoryhmät ovat käyttäneet miljoonia dollareita muodostaakseen jopa 54 000 hengen ”armeijan”, josta voidaan palkata nykyhallinnolle uskollisia työntekijöitä.

Näkyvimmästä päästä puhdistuksia ovat olleet FBI:n johtajan Christopher Wrayn ja verohallinnon (IRS) johtajan Danny Werfelin ero Trumpin painostuksen tuloksena. FBI:n ruoriin tarttui tunnettu salaliittoteoreetikko Kash Patel, ja verovirastoa alkoi johtaa edustajainhuoneen jäsen Billy Long, kumpikin Trumpin aseenkantajia.

Nimitysten jälkeen Trumpin on entistä helpompi valjastaa esimerkiksi kyseiset virastot poliittisten vastustajiensa toiminnan tutkimiseen, syytteiden nostamiseen ja myös omien liittolaistensa suojelemiseen.

“Näkyvin keino valtion muuntamiseksi poliittiseksi aseeksi on kohdennettu syytteeseenpano. Käytännössä kaikki vaaleilla valitut itsevaltaiset hallitukset käyttävät oikeusministeriöitä, yleisiä syyttäjiä sekä vero- ja tiedustelupalveluita tutkimaan ja asettamaan syytteeseen kilpailevia poliitikkoja, mediayhtiöitä, toimittajia, yritysjohtajia, yliopistoja ja muita kriitikoita”, Levitsky ja Way kirjoittavat.

FBI:n tutkimusten, verotarkastusten ja oikeusjuttujen uhan alla monet Trumpin hallintoa avoimesti kritisoivat ihmiset saattavat tuntea houkutusta vetäytyä sivuun. Vastustamisen psyykkinen ja taloudellinen hinta kasvaa liian suureksi.

*

Kepin lisäksi Trumpin hallinto turvautuu menetelmään, jota Levitsky ja Way kutsuvat hunaja-ansaksi (honey trap).

Monien muiden autoritaaristen hallintojen tavoin myös Trump käyttää talouspolitiikkaa palkitakseen poliittisesti myötämielisiä henkilöitä, yrityksiä ja organisaatioita. Ilmeisin esimerkki – jota Levitsky ja Way eivät kaiketi sen ilmeisyyden vuoksi mainitse – on Elon Musk.

Ylipäätän yritysjohtajilla, mediayhtiöillä, yliopistoilla ja muillakin organisaatioilla on paljon voitettavaa, kun ne kilpailevat esimerkiksi valtion hankínnoista, rahoituksesta tai lupien ja lisenssien myöntämisestä.

Trumpia aikoinaan autoritaarisuudesta kritisoineet vallakkaat suuryritysten johtajat ryntäävätkin nyt tapaamaan häntä. Amazon, Google, Meta, Microsoft ja Toyota lahjoittivat kukin miljoona dollaria Trumpin virkaanastujaisiin, mikä on yli kaksinkertainen summa verrattuna yritysten aiempiin lahjoituksiin.

*

Kolmas autoritaarista siirtymää vahvistava seikka on demokratian vastaisten toimijoiden suojeleminen.

Äärioikeistolainen väkivalta lisääntyi Yhdysvalloissa selvästi Trumpin ensimmäisen kauden aikana. Väkivalta tunnetusti tiivistyi kongressitalon valtaukseen 6. tammikuuta 2021. Suuri joukko valtaajia tuomittiin vankeuteen hyökkäyksestä, ja selvin merkki suojelusta on tietenkin se, että Trump armahti melkein kaikki valtaukseen osallistuneet.

“Tällaiset signaalit rohkaisevat väkivaltaisia ääriliikkeitä. Trumpin toisen kauden aikana hallituksen kriitikot ja riippumattomat journalistit kohtaavat lähes varmasti useammin uhkailua ja jopa suoria hyökkäyksiä”, Levitsky ja Way tiivistävät.

*

Vaikka Yhdysvaltain demokratian rapautuminen on tosiasia, Levitsky ja Way uskovat, että maalla on kohtuullisen paljon vastustuskykyä, joka estää sitä vajoamasta syvälle autokratiaan:

“Verrattuna muihin kilpailullisen autoritarismin hallintoihin, oppositiovoimat Yhdysvalloissa ovat hyvin organisoituja, rahoitettuja ja vaaleissa elinkelpoisia. Niitä on hankalampi lyödä mielipidemittauksissa, tukahduttaa tai sulauttaa osaksi nykyistä hallintoa. Oppositiota on Yhdysvalloissa ylimalkaan hankalampi syrjäyttää kuin vaikkapa El Salvadorissa, Unkarissa tai Turkissa.”

“Mutta oppositio voi voittaa vain pelissä mukana pysyen. Kilpailullisen autoritarismin oloissa vastarinta käy voimille. (…) Kun pelko, uupumus tai alistuminen syrjäyttää kansalaisten sitoutumisen demokratiaan, autoritaarisuus alkaa juurtua.”

TILAA BLOGI (ILMAINEN)

Vinjetin taustakuva: Gage Skidmore. Lisenssi Creative Commons Attribution-Share Alike 2.0 Generic.