Missä olet, rehtori Lindblom?

Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom on valinnut hiljaisuuden tilanteessa, jossa hänen johtamansa organisaation keskeiset arvot ja samalla maine on julkisesti kyseenalaistettu.

Nyt ei ole kysymys kevyestä someheittelystä, jonka voisi jättää omaan arvoonsa.

Monet arvostetut tutkijat pitävät yliopiston toimintaa kestämättömänä, kun se ajaa tiloistaan sivistystä, tutkimusta ja yhteiskunnallista keskustelua vaalivan kirjakaupan ja ottaa tilalle halpistavaratalon. Helsingin Sanomien haastattelemat kaupunkilaisetkin miettivät sitä, miten ratkaisu sopii yliopiston arvoihin.

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori ja yliopiston hallituksen entinen jäsen Jukka Kekkonen kirjoitti jo heinäkuussa:

”Voi hyvällä syyllä kysyä, palveleeko uuden vuokralaisen hankkiminen yliopiston strategisia tavoitteita. Jos palvelee, miten? Ja mikä vielä tärkeämpää: Onko asiassa toimittu yliopiston arvojen mukaisesti?”

Kekkosen kirjoituksen jälkeen keskustelu on vain kiihtynyt.

Helsingin yliopiston arvot ovat totuus, sivistys, vapaus ja yhteisöllisyys. Arvot eivät ole vain sanoja vaan rakentuvat yhteisöllisesti arjen toiminnassa. Arvojen johdannossa asia ilmaistaan selkeästi: ”Arvojen merkitys ei ole staattinen, vaan se syntyy jatkuvasti asiasta yhdessä keskusteltaessa.”

Kun Lindblom ei halua osallistua oman yhteisönsä arvoista ja maineesta käytävään asialliseen ja tärkeään keskusteluun, toimiiko hän silloin johtamansa yliopiston arvojen mukaisesti?

*

Helsingin yliopiston maine sivistyksen vaalijana kärsi kolauksen jo siinä vaiheessa, kun tieto kirjakaupan irtisanomisesta tuli julkisuuteen. Kun yliopisto vihdoin kertoi uuden vuokralaisen nimen ja toimialan, yliopiston toiminta alkoi näyttää paitsi absurdilta myös koomiselta. Ihmiset naureskelevat edelleen halpisyliopistolle.

Mainekriisi johtuu yksinomaan yliopiston omasta toiminnasta. Niin asian valmistelu, päätös kuin sen julkisuuteen saattaminenkin ovat epäonnistuneet koko lailla täydellisesti. Ikään kuin symbolisen, kulttuurisen ja yhteiskunnallisen merkityksen taju olisi kokonaan kadonnut yliopiston johdolta.

Organisaation johtajan toiminta on tällaisessa mainekriisissä avainasemassa. Hänen odotetaan viestivän avoimesti, nopeasti ja johdonmukaisesti niin henkilökunnalleen kuin ulkoisesti. Jos johtaja vetäytyy keskustelusta, hän antaa ikävän vaikutelman vastuun välttelystä. Hän murentaa sekä omaansa että johtamansa organisaation luottamusta ja arvovaltaa.

TILAA BLOGI

Vinjetin taustakuva: Helsingin yliopiston viestintä.