Perussuomalaiset tunnetusti harrastavat poliittista kaksoisviestintää. Sosiaalisessa mediassa käytetään äärioikeistolaista retoriikkaa (esimerkiksi "väestönvaihto"), mutta virallisesti pitäydytään jokseenkin asiallisissa muotoiluissa. Tällä viestintästrategialla puolue on onnistunut pitämään tyytyväisinä niin sitä äänestävät uusnatsit kuin ääriajattelua vieroksuvat kannattajatkin.
Kun puolue on nyt päässyt hallitukseen, strategian heikkoudet alkavat paljastua. Sosiaalisen median sisällöt iskevät lujaa takaisin. Vilhelm Junnila kaatui äärioikeistoyhteyksiinsä ja natsismilla flirttaileviin postauksiinsa.
Somen poliittinen muisti on paljon pidempi kuin äänestäjien: sen sisällöt voidaan kaivaa esiin pitkän ajan kuluttua.
Myös sisäministeri Mari Rantasen levittämät ideat väestönvaihdosta uhkaavat hänen uskottavuuttaan. Ilmeisen järkyttyneenä Junnilan kohtalosta Rantanen on siivonnut postauksiaan. Viestien editoiminen viestii pelkoa, peittelemisen halua – jopa paniikkia.
*
Hallitusvastuun myötä perussuomalaiset poliitikot joutuvat nyt siis kantamaan uudella tavalla vastuuta myös siitä, mitä sanovat sosiaalisessa mediassa. Asiasta on toki kirjoitettu aiemminkin, mutta vasta viime aikoina journalismi on kiinnittänyt sosiaalisen median sisältöihin huomiota niiden poliittisen merkityksen vaatimalla tavalla. Samalla puolueen viestinnän kaksoisstrategiasta on alettu keskustella aiempaa laajemmin ja perusteellisemmin.
Voidaan tietenkin miettiä, miksi journalismi nostaa sosiaalisen median sisällöt esille vasta nyt. Esimerkiksi kaikki Junnilan eroon johtaneet postaukset olisivat olleet käytettävissä jo hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja. Jos äärioikeistokytkennät ovat poliittisesti niin merkityksellisiä, että johtavat hallituksen ministerin eroon, eivätkö ne olisi ansainneet journalistisen käsittelyn myös ennen vaaleja ja etenkin vaalikamppailun aikana?
*
Riikka Purran johdolla perussuomalaiset kantavat nyt vastuuta sanomisistaan tutun kaavan mukaan. He uhriutuvat ja syyttävät mediaa sekä muita puolueita ajojahdista. Mistään sellaisesta ei kuitenkaan ole kysymys. Demokraattisessa yhteiskunnassa poliitikot joutuvat vastuuseen kannanotoistaan, viestintänsä sisällöistä ja toiminnastaan.
Kaksoisviestinnällään puolue on ihan itse aiheuttanut poliittisen kiirastulensa, joka jatkuu ties kuinka pitkään hallituskriisin muodossa. Niin perussuomalaisen puolueen kuin koko Petteri Orpon hallituksen ongelma voidaan tiivistää seuraavaan faktaan: Niin journalistien, poliitikkojen kuin tavallisten kansalaisten on vaikea arvioida, milloin perussuomalainen ministeri puhuu totta, milloin vain peittelee todellisia, sosiaalisessa mediassa esiin tuomiaan poliittisia kantojaan.
Kuva: Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia. Alkuperäistä otosta rajattu vahvasti.
Edit 3.7.2023, klo 9:30. Pieniä kielellisiä korjauksia.