Perussuomalainen puolue näyttää jo hylänneen aseen kanssa riuhuneen kansanedustaja Timo Vornasen. Poliittisesti saastuneesta osasta halutaan nyt päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Samalla puolue valmistautuu viestinnällään minimoimaan vahingot ja betonoimaan tulkintaa, ettei kyse ole puolueesta vaan yksittäisestä toimijasta.
Mikäli käyttöön otetaan puolueen perinteiset viestinnän keinot, jonkin ajan kuluttua saamme todistaa uhriutumista: on kohtuutonta syyttää koko puoluetta yhden kännisen toilailuista!
Jos uutismedia tyytyy tähän, se jättää työnsä puolitiehen. Puolueen kannalta todella ikävä kysymys kuuluu: Millä tavalla väkivalta on läsnä perussuomalaisessa puolueessa ja liikkeessä?
*
Katsotaanpa kolmea tapausta.
Puolueen laidalta käy ovi terrorismiin. Viime vuoden lokakuun lopussa Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi kolme miestä äärioikeistolaisen terrorismirikoksen valmistelusta. Päätekijä sai yli kolmen vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Hän oli ollut mukana perussuomalaisten politiikassa ja siirtynyt sen jälkeen toimimaan fasistisen ja rasistisen sinimustan liikkeen riveissä. Myös monet perussuomalaisten nykyiset kuntapoliitikot ovat allekirjoittaneet sinimustan puolueen kannattajakortteja. Kuten eräs heistä totesi Helsingin Sanomille: sinimustat ovat perussuomalaisten ”kumppani”.
Viime vuoden marraskuussa Yle uutisoi, että keskusrikospoliisi oli jo alkuvuodesta ottanut kiinni miehen, jota epäillään valekirjepommien lähettämisestä vasemmistoliiton, vihreiden ja sosialidemokraattien puoluetoimistoihin. Tekohetkellä mies oli vielä perussuomalaisten jäsen. Hän on myös blogannut puolueen sivuilla ja kirjoittanut perussuomalaisen ajatuspajan julkaisuun.
Hyvässä muistissa ovat myös niin puoluejohtaja Riikka Purran kuin eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon Scripta-kirjoitusten tappamisfantasiat. Kun katsoo perussuomalaisen puolueen väkivaltahistoriaa, kirjoituksia ei voi ohittaa siksi, että ne on kirjoitettu jo vuosia sitten tai “läpällä”. Ne ovat olennainen osa kummankin poliitikon tarinaa, karismaa ja koko puolueen ideologista muotoutumista.
Tapauksia voisi kaivaa enemmänkin.
*
Kyse ei tietenkään ole siitä, että mainituilla tapauksissa olisi suora ja kausaalinen vaikutus Vornasen toimintaan. Väkivaltahistoria muodostaa kuitenkin kiistämättömän taustan jokaiselle uudelle puolueesta kumpuavalle väkivallanteolle. Juuri siitä johtuen monet kysyvät: Mitä voimme odottaa seuraavaksi?
Perussuomalaisen puolueen väkivaltahistorian perkaaminen on entistä perustellumpaa tilanteessa, jossa puolueen hallussa on niin sisäministerin salkku kuin suojelupoliisiin johto. Samasta syystä se voi myös osoittautua todella vaikeaksi ja pelottavaksi haasteeksi journalismille. Jos journalismi ottaa haasteen vastaan, perussuomalaiset todennäköisesti asemoivat itsensä ajojahdin uhriksi ja – viime kesän tapaan – uutismedian poliittiseksi vastustajakseen.
Jos pelko leimaamisesta poliittiseksi vastustajaksi estää uutismediaa tarttumasta aiheeseen, suomalaiselle sananvapaudelle on jo tapahtunut jotain.
Vinjetin taustakuvassa Timo Vornanen. Kuva: Stina Virkamäki, valtioneuvoston kanslia. Wikimedia Commons. Lisenssi: Creative Commons Attribution 2.0 Generic. Kuvankäsittely: JS.