Pienen ihmisen tunnistaa ennen kaikkea pelosta. Hän pelkää jokaista rasahdusta, jonka kokee uhkaavan identiteettiään ja totuttua elämäntapaansa. Viimekätisen turvansa hän laskee toisten pienten ihmisten varaan. Siksi hän haluaa tehdä koko yhteiskunnasta kaltaisensa, pienten ihmisten valtakunnan.
Mitä ilmeisimmin jokaisen poliitikon kohdalla kannattaa miettiä, millaisia pienuuden merkkejä hän säteilee ympärilleen.
Pienuudesta kärsivä poliitikko voi esimerkiksi rukoilla työhuoneessaan syrjittyjen puolelle asettuvaa Jumalaa ja samalla kohdella julmasti yhteiskunnallisia vähemmistöjä. Hän pelkää, että seksuaalisuudeltaan tai sukupuoliltaan enemmistöstä poikkeavat saavat liikaa tilaa julkisuudessa, politiikassa ja koko yhteiskunnassa. Pelkonsa takia hän ei osaa nähdä erilaisuuden mukanaan tuomaa rikkautta vaan haluaa siivota sen pois näkyviltä. Pois silmistä, pois mielestä.
Pienuudesta kärsivä osaa myös tehdä itsestään vielä pienemmän pilkkaamalla ja trollaamalla muita ihmisiä sosiaalisessa mediassa. Erityisesti hän suuntaa ivansa niihin, jotka puolustavat ihmisarvoa ja kykenevät osoittamaan empatiaa heikompiosaisia kohtaan. Tällainen toiminta ei kerro poliitikon vahvuudesta vaan heikkoudesta. Juuri heikkoutensa vuoksi pienuudesta kärsivä voi myös olla vaarallinen: hänellä ei ole henkistä kanttia antaa politiikkansa aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen koskettaa itseään.
Pienuudesta kärsivä rakastaa usein myös suljettua tilaa ja rajojen rakentamista. Hänen enemmän tai vähemmän salainen fantasiansa on geneettisesti homogeeninen Suomi, jonka portsarin roolin hän on lupaa kysymättä ottanut itselleen. Sisäänpääsyn kriteereitä eivät määrittele taloudelliset, yhteiskunnalliset tai ihmisarvoon kytkeytyvät seikat. Niitä määrittelevät erilaisuuden pelko ja sen ideologinen arvo äänestäjien poliittisella markkinapaikalla.
Henkisen pienuuden merkkejä voisi luetella lisääkin, mutta noilla päässee hyvin alkuun poliittisten toimijoiden arvioinnissa.
Jos henkinen pienuus maassamme syvenee, se johtaa entistä ahdasmielisempään ja nurkkakuntaisempaan Suomeen. Tosin satunnaisia matkailijoita voi silloin houkutella eksoottisuudella ja käyttämällä täkäläistä suosikki-ilmaisua:
Tulkaa ihmettelemään Euroopan laidan alkuasukkaita.
*
Blogia inspiroi Michele Obaman puhe demokraattien puoluekokouksessa Chicagossa 20.8. Yksi kohta jäi erityisesti mieleeni. Vapaasti suomennettuna: “Pieneksi tuleminen ei ole koskaan vastaus. Se on vastakohta sille, mitä opetamme lapsillemme. Pieneksi tuleminen on pienisieluisuutta. Se on epätervettä. Ja suoraan sanottuna: se on kaikkea muuta kuin presidentillistä.”
Blogin vinjetin taustakuva: Wikimedia Commons, tekijä: Soerfm. Lisenssi: Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0. Alkuperäistä kuvaa monistettu.