Suojelen sinua kaikelta

Vuoden 2022 elokuussa pääministerinä toimiva nuori nainen purkaa paineitaan juhlimalla ja tanssimalla railakkaasti yksityisessä asunnossa. Sitten tanssista kuvattu video päätyy julkisuuteen. Uutismedia takertuu aiheeseen hanakasti ja rakentaa mediakohun. Sen yksi keskeinen ja koko kansakuntaa puhuttanut kysymys kuuluu: onko tuollainen toiminta pääministerin arvon mukaista?

Suomessa on nyt kaksi vuotta jatkunut tilanne, jossa nykyinen pääministeri toistelee rasisminvastaisuuttaan ja samalla faktisesti normalisoi rasistista puhetta – siis rasismia itseään. Hän tarjoaa kansalaisille esimerkin, jossa rasismi kiistetään sanoissa muttei teoissa. En ole huomannut, että uutismedia olisi kysynyt, onko tuollainen toiminta pääministerin arvon mukaista.

Kun katselin näiden ajatusten valossa eilistä hallituksen tiedotustilaisuutta ja pääministerin toiminnan raportointia esimerkiksi Yleisradion lähetyksissä, mielessäni alkoi kaikua Ultra Bran hitti: Minä suojelen sinua kaikelta / Mitä ikinä keksitkin pelätä.

*

Uutismedialle nopeasti ohimennyt hallituskriisi näyttäytyy ennen kaikkea poliittisena pelinä. Kenties selvimmin tämä näkyy siinä, että niin poliitikot kuin journalistit käyttävät sulassa sovussa käsitettä pelisäännöt. Tosin kukaan ei osaa sanoa, mitä sana itse asiassa tarkoittaa. Kenties sen poliittinen ja journalistinen voima onkin juuri siinä.

Pääministerille se on joka tapauksessa turvasana, jolla hän yrittää viestiä olevansa laivan kapteeni: nyt meidän on käytävä pelisääntökeskustelut! Kun hallitus on sitten viettänyt joitain tunteja Smolnan uumenissa, tullaan median eteen ja sanotaan: olemme nyt käyneet pelisääntökeskustelut. Samalla kaikki vakuuttavat – kuin ulkomuistista – sitoutumistaan ihmisarvon kunnioittamiseen.

Illan A-studiossa (1.9.) politiikan journalistit ja turkulainen tutkija valavat kannuja siitä, millaisia siirtoja pääministeri, hallitus ja oppositiopuolueet tekevät. Keskeinen pohdinnan aihe on hallituksen koossa pysyminen. Kukaan ei tohdi sitoutua sanaan rasismi ja sanoa suoraan, ettei kyse on “poikkeuksellisesta kielenkäytöstä” vaan faktisesti rasistisista puheista.

Tässä poliittisen pelin kehikossa koko kysymys pääministerin toiminnan vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan häipyy näkyvistä. Emme kuule pohdintaa esimerkiksi siitä, millaisen viestin rasismin samanaikainen kiistäminen ja salliminen lähettää suomalaisille.

Onko viesti omiaan sotkemaan ihmisten käsitystä siitä, mitä rasismi on? Vahvistaako se ihmisten halua olla pohtimatta ihmisoikeuksien loukkauksia? Antaako pääministeri kansalaisille virallisen luvan olla noita filosofi Hannah Arendtin (1906–1975) kuvaamia paradoksaalisia olentoja, silmänsä sulkevia sivustakatsojia, jotka keskittyvät omaan pieneen elämäänsä ja antavat pahan rehottaa?

TILAA BLOGI

PS. Tämän blogin piti käsitellä journalismin mahdollisuuksia vastata populistiseen retoriikkaan. Palaan aiheeseen tuonnempana.

Sanna Marinin kuva: Lauri Kotila, valtioneuvosto. Petteri Orpon kuva: Lauri Heikkinen, valtioneuvosto. Lisenssit: Creative Commons Attribution 2.0 Generic.