Jos pääministeri Sanna Marinin aikana tunnettu, arvostettu ja palkittu poliisi olisi eronnut ja edes vihjannut hallituksen politiikan tekevän työnsä jatkamisen mahdottomaksi, lööpit olisivat revenneet.
Marinilta olisi penätty vastuuta. Kolumnisti Ukkola olisi kiihdyttänyt moraalipaniikkinsa huippuunsa, ja iltapäivälehtien tutkivat journalistit olisivat alkaneet tonkia tapauksen likaisia yksityiskohtia. Onko sisäministeri kenties puuttunut suoraan poliisin toimintaan?
Otsikot olisivat olleet tämän blogin tyyppisiä.
*
Petteri Orpon hallituksen aikana joudumme tyytymään lyhyeen ja asialliseen uutisointiin ylikomisario Jari Taposen erosta poliisin palveluksesta. Skandaalista ei ole kysymys.
Tuoreen Helsingin Sanomien jutun mukaan Taponen sanoo, että maahanmuuttovastainen politiikka näkyy jo Helsingin poliisin työssä. Hän myös purkaa – puoluetta nimeltä mainitsematta – perussuomalaisen poliittisen viestinnän yhden keskeisen pelotteluvälineen eli nuo kuuluisat katujengit. Mitä ne oikeastaan ovat?
”Poliisi alkoi puhua niistä samaan aikaan puolueiden kanssa. Samalla määritelmä muuttui laveammaksi. (…) Se leimaa maahanmuuttajataustaisia nuoria”, Taponen sanoo. Hän myös varoittaa etnisen profiloinnin kasvusta.
Taponen listaa muitakin syitä erolleen: johtaminen, arvot ja esimerkiksi nuorisorikollisuuden tilastojen tulkitseminen tarkoitushakuisesti. Myös rikoksia ennaltaehkäisevän yksikön lakkauttaminen on vaikuttanut Taposen päätökseen. Nyt halutaan kovia otteita, kuria ja järjestystä – nekin populistisen politiikan tuttuja vaatimuksia.
Jos Taposen väitteet poliisitoiminnan politisoitumisesta pitävät paikkansa, kyseessä on ilman muuta asia, jota uutismedioiden kannattaisi avata nyt nähtyä perusteellisemmin. Asia on hyvin relevantti myös lähestyvien kuntavaalien näkökulmasta.
Tapaus Taponen on kaikkinensa politiikan näkökulmasta kiinnostava, koska monet kollegat – poliisijohdosta puhumattakaan – eivät pidä hänen ulostuloistaan. Poliisien suosikkipuolueita ovat perinteisesti olleet kokoomus ja perussuomalaiset.
*
PS. Inhoan whataboutismeja, joten pyydän anteeksi, etten blogini alussa kyennyt vastustamaan kiusausta. Joskus julkisuuden epäsuhta on vain niin kovin ilmeinen.