Ydinkysymys ei ole se, saako media käsitellä presidenttiehdokkaan seksuaalista suuntautumista. Paljon olennaisempaa on pohtia, kenen seksuaalisuuteen media varaa itselleen oikeuden puuttua. Keiden seksuaalisuudet se jättää yksityisyyden suojaan?
Mikäli uutismedia käsittelee jonkin ehdokkaan seksuaalisuutta ja kysyy kommentteja ehdokkaalta itseltään, olisi luontevaa, että asiaa käsiteltäisiin kaikkien ehdokkaiden kohdalla. Jos journalismi olisi noudattanut seksuaalista yhdenvertaisuutta, se olisi voinut kysyä Alexander Stubbilta tai pohtia ihan oma-aloitteisesti vaikkapa seuraavia asioita:
Alexander Stubb, kuuluuko presidenttiehdokkaan heteroseksuaalisuudesta puhua vaalikeskusteluissa?
Mistä äänestäjät saavat paikkansa pitävää tietoa ehdokkaan seksuaalisesta suuntautumisesta?
Julkisuudessa teistä saa vaikutelman ikään kuin olisitte hetero. Pitääkö vaikutelma paikkansa?
Miten arvioitte seksuaalisen suuntautumisenne vaikuttavan äänestäjien valintoihin?
Miltä ajattelette siitä, jos myös puolisonne seksuaalista suuntautumista käsitellään julkisuudessa?
*
Monet olisivat kokeneet kysymykset järjettömiksi ja hämmentäviksi. Todennäköisesti ne olisi nopeasti myös tulkittu röyhkeäksi tunkeutumiseksi Stubbin yksityisyyteen, mitä ne itse asiassa ovatkin. Haaviston kohdalla tilanne oli toinen. Yleisradio pystyi vaivatta leipomaan otsikon: "Kuuluuko Haaviston homoudesta puhua vaalikeskusteluissa? Näin ehdokas itse ajattelee."
Kysymykset tuovat näkyville sen, mitä sukupuolentutkimuksen peruskursseilla kutsutaan heteronormatiivisuudeksi. Silloin ajatellaan, että heterous on normaalia ja muut seksuaalisuuden muodot poikkeamia siitä. Normaaliksi määritelty seksuaalisuus nauttii edelleen itsestäänselvyydestä ja sen mukanaan tuomista poliittisista efekteistä. Niistä yksi oli se, ettei uutismedialle tullut varmaan mielenkään kaivella Stubbin seksuaalisuutta.
Seksuaalisuuden ja sukupuolen poliittisen dynamiikan ymmärtämiseksi on kuitenkin perusteltua pureutua juuri siihen, mitä pidetään normaalina. Siksi Stubbin seksuaalisuudesta keskusteleminen olisi ollut aivan yhtä tärkeää – ellei tärkeämpääkin – kuin hänen vastaehdokkaansa. Se olisi tuonut näkyville heteronormatiivisuuteen liittyviä vallan mekanismeja, jotka siivittivät hyvin treenatun heteron nousua maamme korkeimpaan virkaan.
*
Sanottakoon nyt selvästi, ettei tämä blogi ole ensijaisesti henkilöistä vaan seksuaalisuudesta, yhteiskunnasta ja uutismedian vallasta nostaa joitain asioita esiin ja painaa toisia näkymättömiin. Minulla ei ole selvää kantaa siihen, pitäisikö journalismin ylipäätään raportoida ehdokkaan seksuaalisuudesta. Jos sille tielle kuitenkin lähdetään, niin keskusteltakoon sitten asiasta kaikkien ehdokkaiden kohdalla, mitään orientaatiota pois sulkematta.
Vinjetin taustakuva: Alexander Stubb vuonna 2018. © Olaf Kosinsky. Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 3.0 DE LIZENZVERTRAG.
Editoitu 14.2.2024, 13:04. Jutun otsikkoa muutettu. Poistettu trimmattu-sana ja korvattu se treenatulla.