Win-win-journalismia kohutehtaasta

Onhan se hieman koomista, kun journalistit ihmettelevät avuttomina sitä, miksi perussuomalaisten mediakohut seuraavat toinen toistaan ja aina samanlaisina. Oma osuus kohujen rakentamisessa tunnistetaan, mutta vastuu niistä siirretään usein yleisölle: meidän on pakko uutisoida, koska asiat kiinnostavat ihmisiä ja heillä on oikeus tietää.

Tässä journalistisen velvoitteen pakkopaidassa jää kuitenkin sanomatta se, että mediakohut ovat usein win-win-tilanteita. Niistä hyötyvät sekä perussuomalaiset että journalistinen media. Media saa kaipaamiaan klikkejä ja puolue runsain mitoin julkisuutta. On syntynyt kohutehdas, joka näyttää toimivan täysin omalakisesti.

Etenkin iltapäivälehtien journalismi on jo itsessään usein avoimen populistista. Edesmennyt politiikan tutkija Niko Hatakka kirjoitti, kuinka ”populistinen journalismi vetoaa tunteisiin, henkilöi poliittisia prosesseja, vetää mutkia suoriksi, keskittyy konflikteihin ja siirtää politiikan arvioinnin painopistettä asioista moraalikysymyksiin.”

Hatakan sanoilla voisi luonnehtia myös perussuomalaisen puolueen poliittisen viestinnän strategioita. Iltapäivälehdille tyypillinen uutisoinnin tapa komppaa siis oikeistopopulismin viestintästrategioita – ja päinvastoin.

*

Uutismedioilla on tietenkin vastuu siitä, millaiseksi populismin äänitorveksi ne antautuvat. Win-win-tilanteen vuoksi kohutehtaan toimintaan on kuitenkin vaikea puuttua. Jotain voidaan kuitenkin tehdä esimerkiksi populististen syötteiden energiatason alentamiseksi.

Oheisessa otsikossa (HS 26.8.) Riikka Purran lausahdus on mennyt läpi sellaisenaan: ”Mikään ei ole yhtä yököttävää”. Purra mollaa nimeltä mainitsemattomia “järjestöjohtajia” muun muassa heidän puheistaan.

Uutisen populismia, sen ristiriitoja ja tunnepitoista energiaa olisi ollut mahdollista madaltaa jättämällä vaikkapa Purran lausahdus otsikosta pois. Se, että oikeistopopulistit käyttävät provokatiivista kieltä, ei ole vuosikausiin ollut mikään uutinen. Yököttävien syötteiden avulla he myös käyttävät uutismediaa. Jokaista ministerinkään möläytystä ei tarvitse laittaa otsikkoon.

Tapaus kuvaa hyvin sitä, millaisessa raossa journalistit työskentelevät. Jos uutisen populistista hehkua madalletaan esimerkiksi kuvaamallani tavalla, myös sen kiinnostavuus uutisena laimenee.

Kyseessä on kuitenkin aito journalistisen harkinnan paikka. Olen taipuvainen ajattelemaan, että mitä vastustuskykyisempää journalismi on sille heitetyille populistisille syötteille, sen laadukkaampaa sisältöä ihmiset saavat luettavakseen.

TILAA BLOGI

Niko Hatakan sitaatti on hänen artikkelistaan Mari K. Niemen ja Topi Hounin toimittamassa teoksessa Media & populismi. Työkaluja kriittiseen journalismiin. Vastapaino 2018.