On mahdollista, ettei pääministeri Petteri Orpo jää historiaan valtiomiehenä vaan kätilönä. Hän kätilöi – kenties tietämättään – poliittista muutosta liberaalista demokratiasta kohti jotain paljon synkempää yhteiskunnallista todellisuutta.
Muutoksen poliittista sisältöä ja suuntaa voi pohtia kiinnittämällä huomio niin sanottuihin heikkoihin signaaleihin. Tulevaisuuden tutkimuksessa käsite viittaa ilmiöön, joka voi olla ensimmäinen ja usein vähäpätöiseltä vaikuttava merkki yhteiskunnallisesta muutoksesta.
Ensimmäinen – eikä edes kovin heikko – signaali on ihmisarvon rapauttaminen. Orpo ei esimerkiksi puutu hallituksestaan kaikuviin puheenvuoroihin, joissa ihmisiä pilkataan ja solvataan avoimesti. Valtiovarainministeri voi tuoreessa blogikirjoituksessaan nälviä Suomen Punaisen Ristin työntekijöitä ja lietsoa vihaa hädässä olevia ihmisiä kohtaan. Sen enempää Orpo ei edellytä, että kyseinen ministeri laittaisi stopin ruokkimalleen ja puolueessaan rehottavalle ihmisvihalle. Pääministerin hiljaisuuden kymeen uppoaa myös puolueen laitamilla oireileva terrorismi, josta tuomion saaneet suunnittelivat maahanmuuttajien ja poliittisten vastustajien likvidoimista. Puuttumattomuus ja hiljaisuus normalisoivat toiminnan.
Toinen ja edelliseen kytkeytyvä signaali on disinformaation levittämisen arkipäiväistyminen korkeimmalla poliittisella tasolla. Eduskunnan puhemies suoltaa vapaasti disinformaatiota pyrkien herättämään inhoa ja vihaa muun muassa ihmisarvoa puolustavia ja rasismia vastustavia suomalaisia kohtaan. Hallituksen sisäministeri jakaa suorassa televisiolähetyksessä väärää tietoa rajaturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä puolueensa poliittisten päämäärien edistämiseksi. Toiminta alkaa muistuttaa valtiojohdon harjoittamaa propagandaa sellaisissa maissa, joissa demokratia on todella huonoissa kantimissa.
Kolmas signaali on halu ja valmius puuttua taiteeseen ja tutkimukseen. Kesällä Orpon oman puolueen poliitikot vaativat rahoituksen vetämistä pois taidelaitoksilta, jotka tukivat rasisminvastaista mielenosoitusta. Viime kuussa hallitus teki päätöksen olla hyväksymättä strategisen tutkimuksen neuvoston esittämää maahanmuuttoa koskevaa tutkimusteemaa. Hallituksen mukaan ehdotettu teema ei käsitellyt kohdettaan tarpeeksi kriittisesti. Monet tutkijat häkeltyivät historiallista interventiota. Mikä on seuraava teema, oppiaine tai tutkimusala, joka ei ole tarpeeksi ”kriittinen”?
Ihmisarvon rapauttaminen, korkeimman poliittisen johdon jakama propaganda sekä puuttuminen tutkimuksen ja taiteen vapauteen ovat politiikan tosiasioita Suomessa vuonna 2023. Normalisoituessaan ja yleistyessään ne voivat johtaa yhteiskunnalliseen todellisuuteen, jota sen enempää Petteri Orpo kuin hänen äänestäjänsäkään tuskin tähän maahan haluavat.
Signaalit ovat myös rumia, epämiellyttäviä ja uhkaavia. Siksi ne on kovin helppo työntää pois mielestä ja samalla yhteiskunnallisen keskustelun päiväjärjestyksestä.
*
PS. Pääministerin kutsuminen vertauskuvaannollisesti kätilöksi ei tietenkään kommentoi kätilöiden työtä. Se on ihmisarvon kunnioituksessaan suoranainen vastakohta nykyisen hallituksen politiikalle.
Vinjetin taustakuva © Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia. Alkuperäistä otosta rajattu voimakkaasti – JS.
Edit 1.12.2023, 15:47. Pieniä kielellisiä korjauksia. Sana "ivata" vaihdettu ilmaisuun "nälviä".