Journalismi tipauttaa ja nostaa poliitikkoja, virkamiehiä ja yritysjohtajia. Se on vallan vahtikoira ja pitää kansalaiset informoituna sekä päättäjät varpaillaan. Samalla journalismi itse on ainoa merkittävä yhteiskunnallinen vallankäyttäjä, johon vahtikoiran katse ei juuri kohdistu.
Leikitäänpä ajatuksella, miten journalismin journalismi toimisi. Otetaan hieman karrikoiden toimintatapa tämän päivän iltapäivälehdiltä ja kutsutaan metodia seiskajournalismiksi.
Lähdetään siitä, että iltapäivälehden päätoimittajan epäillään toimineen epäeettisesti ja vaarantaneen toimituksensa journalistisen ammattietiikan ja riippumattomuuden. Sen voivat saattaa vaakalaudalle esimerkiksi päätoimittajan taloudelliset tai poliittiset kytkennät. Myös päätoimittajan vapaa-ajanvietto voi muodostaa riskin hänen johtamansa uutismedian uskottavuudelle ja koko mediayrityksen maineelle.
*
Kun seiskatoimittaja saa vainun, että jotain on pielessä, päätoimittaja joutuu suurennuslasin alle. Hänestä kaivetaan kaikki mahdollinen tieto, mitä somesta, lehtijutuista tai muista lähteistä on saatavilla. Samalla otetaan yhteyttä hänen alaisiinsa ja yritetään joku saada kuiskaamaan, mitä toimituksessa todella tapahtuu. Onko päätoimittaja painostanut? Miten hän ylipäätään johtaa toimitustaan? Oliko hän kenties humalassa tai krapulassa?
Jos toimituksen tyytymättömyys tulee ilmi, otsikon ainekset alkavat olla kasassa. ”Toimituksen luottamus päätoimittajaan rakoilee.” Kommenttia voidaan toki kysyä päätoimittajalta itseltään. Jos hän ei kommentoi, otsikkoon saadaan alarivi: ”Päätoimittaja ei kommentoi kriisiä." Seuraavaksi puhelimeen kaivetaan mediayhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja. Jos he sanovat, etteivät tiedä asiasta mitään, saadaan toinen alarivi. ”Yhtiön johto ei ole tietoinen toimituksen tilanteesta.”
Päätoimittajan ohella katse kohdistetaan hänen perheeseensä, ystäviinsä, lapsiinsa ja vapaa-ajan viettoon. Erityisen tarkkoja ollaan siitä, onko päätoimittajalla itsellään tai hänen puolisollaan poliittisia tai taloudellisia kytköksiä, jotka voivat vaikuttaa uutismedian puolueettomuuteen. Jos sellaisia löytyy, saadaan otsikkoon esimerkiksi: ”Päätoimittajan puoliso puolueen X palkkalistoilla!” Uutisen viereen seiskajournalisti kirjoittaa kommentin, jossa huolestuneena pohtii sitä, kuinka arveluttava tilanne on kyseisen median politiikan journalismin riippumattomuuden ja uskottavuuden kannalta. Hän pohtii myös sitä, pitäisikö päätoimittajan vetää syntyneestä kohusta johtopäätökset.
Kolmas seiskajournalismin rintama on visuaalinen. Käydään läpi kaikki saatavilla oleva kuva-aineisto, joista käy ilmi, miten päätoimittaja käyttää vapaa-aikaansa. Viettääkö hän kenties kosteaa iltaa juuri sen yrityksen toimitusjohtajan kanssa, jonka taloudellisista kämmeistä poliisi on käynnistänyt esitutkinnan? Sattuisiko haaviin käyttökelpoista materiaalia päätoimittajasta tanssimassa intiimisti jonkun muun kuin puolisonsa kanssa? Onko päätoimittajalla söpöjä lapsia, joista saisi kivaa kuvaa? Samalla päätoimittaja laitetaan 24/7 visuaaliseen valvontaan. Siihen rekrytoidaan mukaan niin palkkiota kärkkyvät kansalaiset, päätoimittajan epälojaalit kaverit kuin se maamme ainoa paparazzi.
Visuaalisen uutistyön päätteeksi suomalaiset saavat eteensä paparazzin ottaman lähikuvan päätoimittajan takapuolesta. Vaikka takapuolen estetiikka kenties puhuisikin vahvasti kuvan julkaisemista vastaan, suomalaisilla olisi kuitenkin oikeus saada se nähtäväkseen.
Onhan kyse journalismin uskottavuudesta, riippumattomuudesta ja yhteiskunnallisesti erittäin merkittävästä vallankäyttäjästä.
----
Kuva: Wikimedia Commons cc. Kuvaaja: Stiller Beobachter.
Jutun kieltä editoitu 11.9.2022. Klo. 12.32.
Jutun virkkeeseen "Otetaan toimintatapa tämän päivän iltapäivälehdiltä ja kutsutaan metodia seiskajournalismiksi." on lisätty ilmaisu "hieman karrikoiden" saadun palautteen johdosta. 12.9.2022. Klo. 02:40.
Kuvaajan nimi lisätty 14.9. Klo. 17:06.